Kuka rikkinäistä haluaa?

Tuntuu siltä, että minun pitäisi vain unohtaa kaikki ihmissuhteet ja muuttaa luolaan yksin. Kaikki mitä sanon tai teen on typerää.

Tuntuu siltä, etten edes oikein halua tutustua kehenkään uuteen, koska silloin tajuan kuinka rikkinäinen ihminen olen. En halua kertoa siitä kenellekään. Ja milloin siitä pitäisi edes kertoa?

”Hei muuten oon masentunu ja omistan maailman huonoimman itsetunnnon ja -varmuuden ja näiden sanojen jälkeen lähden kotiin peiton alle itkemään ja vihaaman itseäni.” Hyvä icebreaker.

Mitäköhän olisin saanut aikaan maailmassa ja keitä olisin tavannut jos en olisi näin ujo? Jos uskaltaisin ottaa riskejä. Jos uskoisin itseäni ja itseeni.