Entinen dekadenttiräppäri nyt varastaa runoja. Aamiaismuroissa kyynelii puroina.
Lapsen halus olla susikoira Roi. Nyt polttaa ku Bogart ja vaikeroi.
Alkaa muistuttaa jo kehäraakkia, sen yksiö keskoskaappia.
Kaiken viekööt ja estäkööt. Se kuka leikkiin lähtee, se marraskuun kestäköön.
Ja nyt ei mikään oo liian stydii, riimivihkoi ja fosforikynii.
Marraskuu muuttuu joulukuuks, tai huonoin päivin takas lokakuuks.
Halvaantuu ku vastas muut, os. pelastakaa mut, mul on sukupuu tos.
Paskahousua Jumalan kaa, mitkä kortit Saatana saikaan.
Koska tuntuu, et lähtöä tekemäs ois muutki ku vaan sataman laivat.
Ja takapihan matalat aidat on viel maalista märkii, mut sataa saa taivas ja niin maalipinta kärsii.
Kulissi, missi, Suomileijona, kansalle Tapioo ja uus pari Reinoja.
Tapani Kansa, Apulanta, Heinola. Ei hätä kato keinoja.
Ei oo hullui päivii tälle maalle. Tuu hautaan mut Stockan kellon alle.
Mitä meistä kertookaan se, et rakkauski on nykyään niin pervo aate?
Mua pelottaa se, et ku tää kaikki on ohi, niin minne mä meen maate?

– Paperi T