Ystäväni on eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään. Yhtäkkiä seurani taas kelpaa.

”Tuletko bisselle, tuletko viinille, mennäänkö kahville?”.

Mainitsin asiasta.

”Joo, oon huomannu et oon alkanu tehä tollee. Mulla on nyt vaa aikaa kaikille muille. Vähän typerää kyl”.

Anteeksipyyntöä ei kuulunut.

En tiedä minä minun entiset seurustelevat kaverini pitävät minua. Villinä sinkkuna joka juoksee ulkona joka viikonloppu vapaana? Koska pyynnöt ryypylle menemisestä ovat aina lisääntyneet kavereideni sinkkuuden myötä ja vähitellen hävinneet kokonaan kun he ovat taas löytäneet jonkun.

Minä olen heille se ikisinkku josta aina saa seuraa jos sitä ei enää poikaystävältä saa. Koska ei minulla ole kuitenkaan muutakaan tekemistä.