Sain kuulla ne kuuluisat sanat. Kuullemma edellisestä suhteesta on liian vähän aikaa ja hän ei ole vielä valmis mihinkään.

Itkin. Yllättävän paljonkin. Mutta sitten tajusin etten minäkään ole valmis mihinkään.

Itsevarmuuteni romahti, mutta sain sitten kuulla että minussa ei ole mitään vikaa ja että olen oikeasti mukava tyyppi. Aivoni sanovat että hän valehtelee, mutta eilisen keskustelun perusteella hän ei sitä tehnyt. Kuka muuten juttelisi koko päivän ”eron” jälkeen? Tilasi vieläpä nuuskaa ruotsinreissultani.

Ihminen, jonka itsetunto ja -varmuus riippuu toisista ihmisistä ei ole valmis mihinkään suhteeseen. Minun pitää ensin tykätä itsestäni. Sen jälkeen voin antaa jonkun toisen tykätä minusta.