Sama maailma, mutta eri näköinen

Välillä minusta tuntuu, että näen maailman eri tavalla kuin muut.

Näen vain ahdingon, epäreiluuden, pahuuden, ilkeyden. Elän jotenkin omassa maailmassani.

Kun muut näkevät jotain hyvää, minä kaivan siitä esiin kaiken negatiivisen. Se ei tee kenellekään hyvää, etenkään minulle.

Joskus, ohikiitävän sekunnin verran, näen ehkä jotain hyvää joskus.

Mutta sitten mietin ”mitä hemmettiä” ja kaikki on kuten ennenkin.