Olen syönyt sontaa

Loman viimeinen vuorokausi on pyörähtänyt käyntiin. Tänään olen keksinyt miljoona asiaa, jotka muka olisi pitänyt ehtiä loman aikana hoitaa. Ihan kuin en ehtisi siivota keittiön kaappeja tai suttailla uuteen värityskirjaani muulloinkin. Olen myös potenut jonkinlaista töihinpaluumasennusta viimeiset kaksi päivää. Tästä johtuen olen ahtanut sisuksiini jos jonkinlaista kiellettyä.

Suklaata. Raakaversiota, mutta kun lempimakuni loppui, vaihdoin tavalliseen maitosuklaaseen. Tyhmä.

Keksejä. Gluteenittomia, mutta kun kyllästyin niihin, vaihdoin perinteisiin jaffakekseihin. Tyhmä.

Jäätelöä, karkkia, limpparia. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Mihin se järki taas katosi? Miksi teen tämän itselleni? Sen lisäksi, ettei vatsani ole ollut tilanteeseen tyytyväinen, on tästä makean määrästä tullut sellaiset sokeriähky-yökötykset, että on tehnyt mieli oksentaa ja hävittää koko asunnosta kaikki sokeripitoinen. Paitsi hienosokeri, koska sitä laitan teehen. Siis silloin, kun pystyn sitä juomaan.

Tiedän, että tilanne tasoittuu, kun pääsen taas kiinni työarkeen – en uskalla toimia näin, kun käyn töissä. Voin siis tavallaan olla turvallisin mielin; tästä ei ole tulossa tapa. Toivoisin vain niin kovin, etten koskaan päästäisi tilannetta tähän. Tilanteen normalisoiduttua ajattelen aina, ettei tämä enää toistu, seuraavalla kerralla olen vahvempi.

Ehkä ensi kerralla olenkin? Olen. Olenko?

-Hanna-