”Mahdolliset haittavaikutukset”
Aloitin Sepram-lääkkeen käytön kaksi viikkoa sitten 10mg:n päiväannoksella. En tiedä lääkkeistä juuri mitään, mutta tuo annos on käsittääkseni pienin mahdollinen ja aikuisilla usein ns. totutteluannos, joka viikon tai parin jälkeen nostetaan korkeammaksi.
Kuurin aloitusta edeltävän illan vain itkin. Pelkäsin sivuvaikutuksia ja tein lukuisia alkuvalmisteluita siltä varalta, etten ole ensimmäisten päivien aikana toimintakykyinen. Tiskasin, vein kaikki mahdolliset roskat, asettelin kissoille useampia vesi- ja raksukippoja, hain niille ylimääräiset vessalaatikot, ilmoitin äidille ja parille ystävälle, missä vara-avaimeni sijaitsee ja ostin jääkaapin täyteen mustikkakeittoa.
Suhteutettuna siihen, mitä oireita olisin voinut saada, selvisin melko vähällä. Noin tunnin kuluttua pillerin ottamisesta aloin tuntea huimausta ja lievää päänsärkyä, jotka hellittivät ensimmäisen viikon jälkeen. Lääkkeestä aiheutui myös aivan valtava, hurjan kova jano. Sekoitin sen ensin makeanhimoon, mutta hoksasin onneksi ensimmäisen päivän aikana, mistä on kyse. Janotus väheni pikkuhiljaa, mutta ei ole täysin poistunut. Vatsa-asiat pilleri keikautti päälaelleen saman tien. Sitä voisi pitää hyvänä juttuna tai ainakin tervetulleena vaihteluna, mutta jokainen, jolla on joskus ollut ummetusta, tietää, ettei se mitään riemukasta ruusuilla tanssimista ole. Iltapäivisin iski myös poikkeuksetta järjetön väsymys. Siis sellainen, että mikäli tahtoi välttää nukahtamisen, oli pysyttävä seisaaltaan ja liikuttava; istualtaan ollessa uni tuli väkisin.
Viikko sitten maanantaina olin ensimmäistä päivää töissä lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Päivä sujui hyvin, joskin kyseessä oli palaveripäivä – siis pelkkää kokoustilassa istumista. Onnistuin kuin ihmeen kaupalla välttämään nukahtamisen, vaikka lähellä se piste olikin. Perjantaina olin aamuvuorossa ja tein valtavan virheen ottaessani lääkkeen tyhjään vatsaan. Pakkausselosteen mukaan lääkkeen voi ottaa ruuan kanssa, mutta omalla kohdallani se on selvästi välttämätöntä. Sain kovat vatsakivut ja kaupan päälle todella huonon olon, eikä työvuorosta selviytyminen ollut todellakaan helppoa.
Eilen juttelin puhelimessa lääkärini kanssa. 10mg:n resepti oli käytetty loppuun ja nyt oli hänen mielestään aika nostaa annos kaksinkertaiseksi. Olin varautunut tähän ja tiedustelin, olisiko asiaa mahdollista lykätä viikolla eteenpäin, sillä ensi viikolla minulla olisi sopivasti kaksi peräkkäistä vapaapäivää, jolloin voisin kärsiä mahdolliset, annoksen nostamisesta johtuvat sivuvaikutukset ihan omalla ajallani. Tohtori oli kuitenkin sitä mieltä, että annos on hyvä päivittää nyt, sillä haittavaikutukset kuulemma harvoin palaavat ainakaan yhtä voimakkaina.
Niinpä, juu. Otin siis tänään aamuvuorossa ollessani uuden, vahvemman pillerin. Lykkäsin lääkkeenottoa hieman tavallista pidemmälle, jotta saimme työkaverini kanssa ensin suurimman osan asiakkaista palveltua ja kollegani – joka odottaa vauvaa – ehti varmasti syödä. Järjetön huimaus. Päänsärky. Jano ja etova olo. Sain onneksi varattua lääkäriajan iltapäiväksi ja viimeisen tunnin ennen lääkäriin lähtöä vietin takahuoneessa, sillä en tuntenut olevani ihan mukana maailman menossa ja päässä heitti niin, että pelkäsin kaatuvani. Kompuroin lääkäriasemalle, joka luojan kiitos sijaitsee aivan työpaikkani naapurissa. Erikoisen oloinen mieslääkäri – joka aluksi oli sitä mieltä, että minun ehkä pitää lopettaa lääkkeet heti nyt, öh..? – määräsi minut pariksi päiväksi kotiin lepäämään ja totuttelemaan uuteen annostuksen. Kiitos!
En osaa vielä sanoa, onko lääkkeellä ollut positiivisia vaikutuksia. Ensimmäisen viikon olin huimausvaivojeni kanssa lähes pelkästään kotona ja viime viikolla oli pari muuten vain huonoa päivää, joten jään odottamaan ”parempia aikoja”. Haaveilen tällä hetkellä pääseväni lähiaikoina piipahtamaan kirpputorilla, sillä viime kerrasta on aivan liian kauan. Lisäksi minun pitäisi piipahtaa tatuointiliikkeessä: suunnittelemme siskoni ja veljeni kanssa hankkivamme sisarustatuoinnit. Mutta se on sitten aivan oma tarinansa.
Nyt siirryn sohvalle potemaan päänsärkyäni.
-Hanna-