Haparoivaa, toiveikasta tunnustelua

Takana on nyt kolme peräkkäistä työpäivää pitkän saikun jälkeen. Meno on vielä otsikon (ja kuvan) mukaisesti hyvin haparoivaa ja varovaista. Kroppa ja mieli ovat olleet jatkuvassa hälytystilassa, olen säikkynyt kaikkia pieniäkin masutuntemuksia ja ollut työpäivien jälkeen aivan uupunut. Aamut ovat olleet vielä haastavia, mutta viime viikolla saamieni lääkkeiden turvin olen uskaltanut lähteä ovesta ulos.

Vaikka olen taistellut näiden vatsavaivojen kanssa vuosikaudet ja ensimmäisestä lääkärikäynnistä aiheeseen liittyen on siitäkin hujahtanut jo kolme ja puoli vuotta, ensimmäiset lääkkeet määrättiin vasta viime viikolla. Aivan alkuaikoina tosin ehdotettiin masennuslääkkeitä, mistä olin melko pöyristynyt ja joista kieltäydyin aivan suoralta kädeltä. Nyt määrätty lääke on nimeltään Librax. Se on kolmiolääke, jota määrätään erilaisiin ruuansulatushäiriöihin ja vatsavaivoihin. Reseptin kirjoittaneen lääkärin mukaan lääke rauhoittaa mieltä ja sen myötä myös vatsan toimintaa. Lääkkeestä voi lukea tarkemmin osoitteesta http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=22282&i=MEDA_LIBRAX.

Olen huono syömään mitään lääkkeitä – särkylääkettäkin otan vain aivan äärimmäisessä hädässä – ja aloitin Libraxin käytön hyvin varovasti vain puolikkaalla pillerillä päivässä. Sittemmin olen ottanut aamuisin kokonaisen pillerin ja joskus illemmalla ennen ruokailua puolikkaan. Kovin voimakkaita sivuvaikutuksia en ole huomannut. Alkuun tunsin hieman väsymystä ja huimausta, mutta ne ovat aika lailla takana päin. Jonkin verran kärsin myös päänsärystä, mutta se todennäköisesti johtui ennemminkin raittiin ilman puutteesta, kun en ollut huonon olon vuoksi juurikaan poistunut kotoa pitkään aikaan. Ainoa haitallisempi vaiva on jatkuva pissahätä, joka saattaa olla lääkkeen sivuvaikutus, mutta voi johtua myös jonkinlaisesta tulehduksesta – tätä vielä tutkitaan. Librax sisältää pienen määrän laktoosia ja koska minun tulisi sitä ruokavaliossani välttää, hain lääkärin suosituksesta apteekista myös laktoosia pilkkovia purutabletteja.

On hieman vaikea sanoa, kuinka paljon lääkkeet ovat vaikuttaneet, sillä siinä vaiheessa, kun sain laktoosinpilkkojat käsiini ja uskalsin Libraxeja kokeilla, vatsa oli jo hieman rauhoittumaan päin. Aamuista huonovointisuutta lukuun ottamatta vatsa on muutaman viime päivän ajan käyttäytynyt melko hyvin – koputellaanpa puuta…

Vaikka vatsan osalta tila on kohentunut, laahaa mieli valitettavasti huomattavasti jäljessä. Minulle IBS:n kanssa elämisen vaikeimpia asioita ovat vatsaoireiden lisäksi niistä aiheutuvat henkiset oireet. Pelko, ahdistus ja ennakkoluulot. Ulkopuolisen on usein hyvin hankalaa ymmärtää, miksi minun on vaikeaa (usein mahdotonta) lähteä ihmisten ilmoille, vaikka olisikin ”hyvä vatsapäivä”. Yhden huonon päivän vaikutukset ovat korvien välissä suuremmat kuin kymmenen hyvän. Ainakin minun kohdallani vatsa saattaa heittäytyä hulluksi silmänräpäyksessä ilman ennakkovaroitusta ja pelko, että niin käy, on niin voimakas, että se pakottaa jäämään kotiin.

Olen myös – silloin, kun olen ihmisten ilmoille uskaltautunut – saanut muutaman kerran todella voimakkaan paniikkihäiriömäisen kohtauksen. Pahin kokemus oli joulun alla Sokoksella käydessä. Olo oli mennessä ihan OK, mitä nyt vähän ilmaa oli vatsassa, mutta se on minulle ihan arkipäivää. Yhtäkkiä, ilman mitään sen suurempaa syytä, iski olo, että nyt on päästävä vessaan. HETI. En ollut koskaan ennen kokenut mitään niin ahdistavaa, voisin kuvailla sitä jopa pakokauhuksi: ajan ja paikan taju katosi täysin, en nähnyt ihmisiä ympärilläni, sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, tärisin kauttaaltaan ja jotenkin oli yhtä aikaa kylmä ja kuuma. Ja tietenkin vatsa heittäytyi aivan sekavaksi: pelkäsin, etten selviä vessasta pois ennen sulkemisaikaa. Tuo kokemus oli yksi elämäni hirveimmistä ja pelkään vastaavanlaista kohtausta aina kotoa lähtiessä. On nöyryyttävää ja todella pelottavaa olla ihan yksin kaukana kotoa, ostoskeskuksen vessassa nyyhkyttämässä ja voimassa pahoin. Sellainen todella jättää mielen perukoille pelon, joka aktivoituu hyvin herkästi.

 

Huomenna on vapaapäivä, olen ajatellut olla ilman lääkkeitä. Ehkä. Maanantaina joudun niihin kyllä varmasti turvautumaan, sillä meillä on ensin koulutusta, joka ei ole omassa, tutussa työpaikassa, ja sen jälkeen pikasiirtyminen omaan yksikköön palaveriin. Kauhulla odotan, sillä pitkät ajat istuen ovat vatsalle täyttä helvettiä ja aiheuttavat poikkeuksetta kivuliaita oireita…

 

-Hanna-