
Itsestäänselvyyksinä pitämisen häpeä
Vielä kaksi vuotta sitten tähän aikaan minulla oli ystävä nimeltään Marja. Pidin häntä aivan itsestäänselvänä asiana. Ajattelin, että hän olisi aina siinä. Tai jos ei siinä, niin jossain. Viestin tavoitettavissa. Sanojen ääreen saatavilla. Kuten toki pidin itsestäänselvyytenä sitäkin, että voisin vapaa-aikanani matkustaa halutessani vaikkapa toiseen maahan ilman kummoisempia kommervenkkejä. Tai maleksia julkisissa lokaatioissa ilman pelkoa […]