Makoisaa, onnellista kesää..

Se ei iske ihan usein, mutta ainakin kerran kesässä. Nimittäin inspiraatio leipomiseen. Se homma ei kuulu mitenkään lempiasioihin. 

”Mikä voisi olla sen helpompaa ja yksinkertaisemppa? Ohjeissa on tarkat määrät ja ohjeistus opastaa melkein kädestä pitäen. Mikä voi mennä vikaan?”

Näitä kuolemattomia kommentteja olen kuullut useasti, kun leipomomisesta tulee puhe. 

No daa, miljoona asiaa voi mennä pieleen kun alan leipomaan. Joko olen sisälukutaidoton, tai ohjeet ei toimi meidän keittiössä samoin kuin muualla. Ehkä surkuhupaisin on Britakakun säälittävät versiot. Pohja on yhtä kova ja ohut kuin se pelti, missä se paistetaan. Ja hei, olen todella lukenut ohjeet ja noudattanut niitä. Omasta mielestä ainakin. Pullan leipomisesta puhumattakaan. Tuoksu on oikea, koostumus ei. Niitä heittämällä voisi louhia kalliota tai tai halkaista jonkun kallon.

Se siitä pullantuoksuisesta äidistä.

Mutta hei, yrittänyttä ei laiteta. Sain lauantaina Ystäviltä raparperia. Muutaman päivän niitä keittiössä ihmeteltyäni päätin haastaa itseni taas kerran leipomisen salatieteisiin.

Resepti täältä http://www.maku.fi/reseptit/raparperi-marenkitorttu. 

Lopputulos:

 

 

Ei pöllömmin hei. Mutta jos ohjeessa sanotaan, että marenki on valmista kun se on kiiltävää ja ei valu pois astiasta vaikka sen kääntäisi väärinpäin, suosittelen vatkaamaan sitä ihan oikeesti melko kauan, ENNEN kuin teet tuon valumistestin.

 

Kesä on ihana. Leipominen ei.

 

 

 

Kivaa keskiviikkoa,

 

-päkä-