Naama nutturalla.

Mulla oikeesti tapahtuu kohta pienimuotoinen räjähdys päässä. 

Jokin aika sitten ennen tätä tunnetta, että pään sisällä olevan pommin sytytyslanka käy vähiin, kiikutin työpöydällä olevan radion varaston uumeniin. Täysi ja totaalinen radiohiljaisuus. Haloo Helsinki vaikeni, samoin kukaan ei enää haljennut tykkäämisestä. Oujee, miten vapauttavaa oli ilmastointilaitteen humina. Muutama kuukausi meni oikeinkin hyvin ja suurempaa musiikillista kaipausta ei edes tullut. Mutta jokin sai kaksi päivää sitten kaivamaan radion esiin. Väärä valinta. Erittäin metsään mennyt valinta. Ehkäpä ajattelin, että lomaa odotellessa on mukava työn ohella kuunnella kesämusiikkia ja fiilistellä sen mukana.

Suomalaista poppia soittavan aseman jutut alkaa kyllästyttämään jo ennen aamukahvia, mutta täytyy myöntää, että kovia ammattilaisia ovat, kun kykenevät jauhamaan samaa asiaa eritavalla aikakaudesta toiseen. Plaah. 

Aalto tarjoaa sentään hieman mielenkiintoisempaa asiaa ja juontajat ovat OIKEESTI jopa hauskoja välillä. Erityiskiitos terveiset Jarkko Valtee sulle!

Mutta, jos vielä kerrankin Kaijakoo heittää korkkarit kattoon tai vaikeroi oppimisen perään, lennähtää tuo radio sinne korkkareitten perään.

Myöskään korva ei kestä Jukkapojan rentohenkistä radiotoistoa enää YHTÄÄN. 

Juu, tiedetään, kanavaa voi vaihtaa ja koko radion sammuttaa. MUTTA KUN TOSSA EI KUULU ILMAN SÄRINÄÄ muut asemat. 

Aivan, taidan olla loman tarpeessa jo pelkästään tämänkin asian takia. 

 

Anteeksi kollegalle, jos radio on hajonnut lomasti aikana. Voit syyttää Kaijaa tai Jukkaa.