Never ending night´s

 

Oih, kuinka ihania nämä viime viikonlopun lempeät kesäyöt olikaan. Pikku hiljaa yö hämärtyy, mutta lämpöä riittää. Tirpat nukahtaa unilleen, tai ainakin esittää nukkuvaa, kun asiaa käyn tarkistamassa.

Vanhemmat valvoo. Vaikka uni painaa silmää ja nukkumatti viittilöi puoleensa, ei vaan malta nukkua. Terassilla on vielä lämmin, muutama tuikku antaa hämärään ihan oman fiiliksen. Kesäyön hämärä on omiaan niille tunnoille ja ajatuksille, mitä ehditään kiireisessä päivässä sivuamaan nopeasti.

Asiat, jotka on kasaantunut päivien tai pahimmassa tapauksessa vuosien mittaan, puretaan pois. Kaikki haavat ja arvet paranee suurharppauksin, sielu kevenee. Kuuntelemista ja ymmärtämistä, puolin ja toisin. Lämpöä ja vanhojen luurankojen polttamista. Arkisia juttuja kuluneelta viikolta, tai kipeitä asioita pitkän ajan takaa. Sielu kevenee, kesäyö jatkuu ja antaa meille parastaan.

 

Aamu pilkistää muutaman tunnin yöunien jälkeen ikkunasta sisään. Jälleen kerran ollaan kurouduttu kiinni toisiimme tiukoin tikein.

Helppoa hymyillä ja olla onnellinen ja helppoa tehdä toinen onnelliseksi. Se kun ei ole mitään avaruustiedettä.

-Päivi-