Jännitystä ja pohdintoja perheenlisäyksestä

Viime viikkoina olen pohdiskellut miltä tuntuisi saada vielä yksi lapsi. Aluksi ajatus herätti ihastusta, koska vauvat on ihania ja raskaudet- sekä synnytykset on menneet kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Sitten muistui mieleen kaikki neuvolassa käymiset, verikokeissa pitä käydä jatkuvasti ja en pystynyt nukkumaan. Ja tokihan vauva-aika oli raskasta juuri tuon unettomuuden takia ja kun oli kaksi pientä lyhyellä ikäerolla. Aika on kullannut muistoja melko hyvin, mutta kun ihan todella miettii ja muistelee, alkaa muistua mieleen myös niitä ei niin mukavia asioita.

Se, miksi näitä ajauduin miettimään, johtui siitä, että menkat oli 2 viikkoa myöhässä. Normaalisti hyvinkin säännöllinen kierto teki nyt jonkinlaisen jekun. Odottelin joka päivä jännityksellä, että kyllä ne tänään alkaa, mutta ei sitten alkaneet. Olin jo melkein aikeissa ostaa raskaustestin, vaikka mahdollisuus raskauteen olisi ollut todella todella pieni, kun menkat sitten vihdoin alkoi. Harvoin noin ilahtuu siitä, että vatsaa, selkää ja reisiä jomottaa sekä vuotaa verta. Suuri helpotus siis.

Vaikka toisaalta olisi ihanaa olla vielä raskaana, on muutamia syitä miksi se ei olisi hyvä.

– Ylipaino. Molemmissa raskauksissa paino nousi reilusti. Tähän nykyiseen painoon lisättynä raskauskilot olisi paljon.

– Raskauksien aikana on tuntunut, että sydän on ollut kovilla. Lisälyöntejä ja todella tiheä syke. Pelottavaa, vaikkei tutkimuksissa löydetty mitään. 

-Ikä. Moni mua vanhempi on ensisynnyttäjä, mutta itselleni on ollut aina tärkeää se, että lapset tekee nuorena ja on sitten ”omaa elämää” vielä suht nuorena kun lapset kasvaa. Jos vauva syntyisi ensi vuonna, hän olisi 10v kun muut lapset olisivat aikuisia. Itse olisin yli 50-vuotias kun vauva olisi aikuinen. Ei hirveän vanha, mutta ajatuksissani olen tuolloin melkolailla vapaampi tekemään kaikkea mitä itse haluan. Vaikka matkustamaan miehen kanssa ilman huolia lastenhoitojärjestelyistä.

-Uniongelmat. Raskaana ollessa olen nukkunut huonosti. Yöheräilyt aiheutti sen, etten nukahtanut enää yöllä uudestaan. Mun pää ei ehkä kestäisi tuota. Tällä hetkellä nukkuminen sujuu hyvin, vihdoinkin vuosien jälkeen.

-Raha, työ, opiskelu. Opiskeluihin tulisi taukoa, valmistuminen venyisi. Olisin ehkä muutaman vuoden poissa työelämästä. 

-Asuminen. Ei enää mahduttaisi nykyiseen kotiin ja pitäisi muuttaa isompaan. Ei kiva, jos opiskelee, ei ole töissä ja jää äitiyslomalle.

 

Ei pelkoa, että vauvakuume iskisi. Realiteetit on painavasti mielessä. Tyydyn sylittelemään ja ihastelemaan toisten vauvoja. Nyt on omassa elämässä asiat aika hyvin mallillaan, ei kiitos mitään mullistuksia.