Omaa aikaa, kiitos!

Tuttua varmasti monelle muullekin.Välillä tulee se olo, että tarvitsee omaa aikaa. Elän niitä kuuluisia ruuhkavuosia, vaikka tällä hetkellä lasten kasvaessa on helpottanut monikin asia. Silti, säännöllisin väliajoin tulee tarve olla yksin.

Olen viihtynyt aina paremmin yksin, kuin suuressa joukossa. Puuhailen omia juttujani, olen rauhassa omien ajatusten kanssa, ei tarvitse puhua kenenkään kanssa. Kun saa ladattua tätä omassa rauhassa olemista, jaksaa taas paremmin kaikenlaisia perhe-elämän vaatimuksia ja elämöintiä. Välillä toivon, että olisi toinen asunto, paikka jonne voisi vetäytyä, kun tuntuu että kiehuu yli. Tai kesällä oma saari, jonne voisi mennä makaamaan rantakalliolle kuuntelemaan veden liplatusta. Paremman puutteessa laitan kuulokkeet korville ja spotifysta soittolistan luonnonääniä. 

Joskus haaveilen lomamatkasta aivan yksin. Lähtisin jonnekin merenrantaan, jossa ei olisi kovin paljon muita ihmisiä. Makaisin rannalla lukemassa ja torkkumassa muutaman päivän. Eihän sitä tiedä, vaikka sen joskus toteuttaisinkin.

Monesti kuulee moitittavan siitä, että äiti haluaa omaa aikaa ja olla erossa lapsistaan. Omasta mielestäni erossa oleminen tekee kaikille välillä hyvää, sekä lasten, että myös puolison kanssa. Ja äitinä jaksaa aina hieman paremmin, kun välillä saa ladata akkuja.