Opiskelua joka ei tunnu opiskelulta

Olen ihan uppoutunut opiskeluihin, arkeen ja siihen miten hyvältä kaikki tuntuu. 

Kertaakaan ei ole kaduttanut tämä alanvaihto ja opintovapaan aloitus, päinvastoin. Olen ollut tosi onnellinen tästä muutoksesta ja tyytyväinen päätökseeni. Kirjastovirkailijan työ tuntuu omalta. En odota mitään hohdokkuutta, enkä ole tiiraillut ruusunpunaisten linssien läpi. Kuten kaikkeen, tähänkin liittyy omat hyvät ja huonot puolet, mutta otan kaiken vastaan sellaisena kuin ne tulee. 

On tosi hienoa, että voi opiskella ammattiin työpaikalla. Se on mielestäni paljon parempi tapa, kuin istua kuulemassa teoriaa koulussa ja sitten mennä työpaikalle jossa huomaa ettei osaa mitään. Oppimistyyliini sopii tekemällä ja kokemalla oppiminen paljon paremmin. Teoriapuoli loksahtaa sitten kohdalleen mielestäni paremmin. 

Odotan kyllä ihan innolla myös niitä teoriapäiviä, ne syventää työssä opittuja asioita ja tuo samalla vaihtelua päiviin. Osaltaanhan tämä innostus on varmasti sitä uutuuden viehätystä, kaikki on niin erilaista kuin aiemmin. Vaihtelu tosiaan virkistää.

Olen tosi iloinen siitä, miten työpaikalla on otettu vastaan. Kaikki auttaa, kaikki juttelee, kaikki osallistuu mun opettamiseen. On rikkaus saada monen ihmisen neuvoja ja nähdä erilaisia tapoja tehdä sama asia. Nyt voi valita itse ne tavat jotka sopii mulle parhaiten. Ja on ihan huippua, että on päässyt osaksi kivaa porukkaa.

Vaikka on ollut kivaa ja olen tykännyt tästä opiskelija-arjesta tähän mennessä paljon, on se ollut melko väsyttävää. Tuleehan päivittäin hirmuisesti uutta asiaa opittavaksi. Huomaan, että iltaisin väsyttää paljon (toki aiemmassa työssä väsytti paljon enemmän, mutta ihan eri tavalla) ja viikon loppupuolella uni tulee illalla aikaisemmin. Vuorotyössä on onneksi se kiva puoli, että toisina aamuina saa nukkua vähän pidempään jos siltä tuntuu ja voi tehdä kotitöitä aamulla niin illalla ei tarvi niitä enää jaksaa.

Toivottavasti tätä intoa jatkuu koko opiskelun ajan!