Pääsin opiskelemaan.

Olin jännityksestä sykkyrällä kun menin viimeiseen vaiheeseen, eli haastatteluun ja se olikin helppo homma. Tilanne oli rento ja säilytin rauhallisuuteni, vaikka jännitti niin kovasti. Ja mä pääsin. Musta tulee isona kirjastovirkailija. Aikuisiän haaveammatti, tai yksi niistä. Mähän haluaisin olla isona vaikka ja mitä, mm. kokki, sisustussuunnittelija, muotoilija, kahvilayrittäjä, kirjailija. Vielähän tässä ehtii pari ammattia opiskella ennen 40-vuotispäivää..

Koko ajatus opiskelusta ei ole aivan vielä konkretisoitunut. Työ, joka alkoi olla isompi stressin aihe, on nyt menneisyyttä. Se on suuri helpotus, vaikka asiat vielä vähän pyörii mielessä. Mutta elokuun alussa se sitten alkaa, hieman erilainen elämänvaihe. Nyt olen lomalla ja yritän listata asioita joita pitää hoitaa ennen opiskelun alkua. Jännittävää sekin!

Yritän kehitellä mielessäni suunnitelmaa miten rahat riittää, kun tulot pienentyy. Voisi laittaa osan palkasta säästöön. Ei ole kovin helppoa, kun kesällä haluaa kuitenkin tehdä kaikenlaisia kesälomajuttuja. Ja toki olen hankkinut syksyä ajatellen mm. läppärin jolla saan tehtyä koulutehtävät, jotain kosmetiikkatuotteita joita käytän ja jotka loppuvat ennen talvea, uusinut vaatteita sen verran, että niillä pärjäisi seuraavat pari vuotta. Syksyllä pitäisi riittää että hankkii lapsille tarvittavat varusteet välikauteen ja talveen.

Olin jo innokkaana hankkimassa opiskelijakorttia, mutta ilmeisesti en olekaan siihen oikeutettu koska lähiopetusta pitäisi olla yli 60% opinnoista ja mulla niin ei ole. Ois ollut kiva ostaa junaliput, bussiliput yms. opiskelijahintaan. Onneksi nämä opinnot on lyhyet, vajaa 2 vuotta vain ja sen kitkuttaa kyllä. Ja suuresti auttaa se, että mies on töissä ja itsekin olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen, joka on suurempi kuin Kelan opintotuki. Itselle ehkä pahin uhka on shoppailu. Siinä saakin pitää itsensä kurissa ettei sorru houkutuksiin. Ajattelin poistaa itseni kaikilta mahdollisilta postituslistoilta ja voisihan itselleen asettaa tietyt nettisivustot kieltoon, koska helpostihan kuvittelee tarvitsevansa aina kaikenlaista.. Materialistin on vaikea oppia minimalistiksi.

Aikuisena opiskelulta odotan tietynlaista rentoutta. Siis sellaista, ettei sua ja sun tekemisiä kytätä samalla tavalla kuin nuorena. Ei tylsiä hyppytunteja, joita inhosin nuorena opiskellessa. Ei luokassa istumista päivästä toiseen. Oma vastuu opinnoista on suurempi, etenkin kun kyseessä on monimuoto-opinnot, mutta senkin koen positiivisena. Myös se, että on jo kokemusta työelämästä ja aiemmista opinnoista sekä koko tähän asti eletystä elämästä, tuo itselle varmuutta tässä uudessa tilanteessa.