Uusi arki, parempi mieli

Uusi arki on alkanut. Opiskelu, työssäoppiminen ja erilaiset päivät aiempaan verrattuna. Loma oli pitkä ja hyvä. Se oli riittävän pitkä ja alkoi jo tulla olo, että voisi tehdä jo jotain.

Nautin erosta entisen työn ja nykyisen välillä. Vaikka jännittää paljon, yritän tehdä rohkeasti uusia asioita ja kysyä monta kertaa (vaikka välillä tuntuu että nolottaa taas kysyä) miten tämä asia nyt tehtiinkään. Työyhteisö on kiva ja rento, voi olla oma itsensä ja kaikessa rauhassa orientoitua uuteen ympäristöön. Nyt tajuan aiempaa selkeämmin, kuinka uuvuksissa olen ollut aiemmassa työssä. 

Mieli on rauhoittunut, juuri nyt en koe olevani maailman rumin ja lihavin. Katsoin juuri peiliin ja näin itseni ihan ok kokoisena. Se tunne on tosi outo, miten toisina päivinä näkee itsensä aivan toisenlaisena. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Menneisyys heijastuu nykyisyyteen ja kaikki haukkumasanat joita koulussa lapsena ja nuorena kuulin (ruma, läski, finninaama,…), nousee pintaan hetkinä, jolloin olo on kaikesta muustakin epävarma. Ja aikuisenakin olen saanut joskus huutoja perääni (”sairaan levee perse”) ja silloin olen ollut hoikimmillani. Kai vähemmästäkin kokee olevansa huono ja vääränlainen.

Opiskelu tuntuu vielä tosi epämääräiseltä ajatuksena. Ei oikein tiedä mitä kaikkea odottaa ja millaista tämä tulee olemaan. Onko tehtävät vaativia? Laajoja? Miten niiden tekeminen sujuu itsenäisesti? Oma perhe on ihanan kannustava ja kaikki muutkin toivottaneet onnea sekä kehuneet rohkeudesta tehdä hyppy tuntemattomaan. Olen oman mukavuusalueen reunamilla, en ihan ulkopuolella. Tämä oli yksi niistä hyvistä päätöksistä.