Ensimmäinen postaus

Mä teen tällaista työtä, jossa myydään palveluksia asiakkaille.

Okei, tästä se alkaa. Blogi. Ammattini perustuu esillä olemiseen, itsensä brändäämiseen ja siihen, että asiakkaat voi tavallaan ostaa palan mua. Sitten on tietysti aika paljon sisällöllisiä seikkoja, kuten jos on oikeasti hyvä työssään tai keksii jotain uutta.

Ihmisillä on tosi erilaisia tapoja tehdä tätä työtä. Yleensä kiinnitykset paikkoihin on noin kuukauden mittaisia, ja niiden välissä voi tehdä lyhyempiä, irrallisia juttuja ja keikkaa, ihan asiakkaan toiveiden mukaan vaikka – joskus pomon diilaamana, joskus suoraan asiakkaille, riippuen siitä millainen työsuhde on päällä milloinkin. Moni tekee jotain ihan muita rahatöitä lisäksi. Mitään työttömyysturvaahan ei ole, ja paljon tehdään töitä myös pimeästi. Osa alan toimijoista on tosi kuuluisia, oman kuplan sisällä oikeastaan julkkiksia, toiset on enemmän harrastelijoita. Keramakakun eri kerroksissa liikkuu eri määriä rahaa.

Omat työkuviot on olleet jo pidemmän aikaa sekavat ja musta on tuntunut, ettei ole sellaista outlettiä jossa purkaa näitä asioita. Ensin ajattelin että kirjoittaisin kirjan, mutta en mä ole mikään kirjailija. Kukaan mun lähipiiristä ei myöskään jaksa kuunnella koko ajan mun työasioita, ja lisäksi osa asioita on niin sanotusti confidential tai sellaisia, etten edes halua niitä omalla naamallani läpinäkyvästi käsitellä. Ymmärrätte varmaan..

 

Edes mun avausilta nykyisessä lafkassa ei mennyt kuten piti..

Mulla on ollut eräänlainen diili kehitteillä yhden todella ison toimijan kanssa. Olen kerännyt vuosien aikana kokemusta ja ollut aika monen eri pomon alaisuudessa eripituisia pätkiä, myös ulkomailla. Tämä viimeisin kotimaan ”residenssini” ei kuitenkaan ole mennyt ihan niin hyvin kuin mulle luvattiin. Kunnioitus on mulle todella tärkeää. Vaikka olen ammattini puolesta koko ajan tietoinen siitä mikä myy, yritän olla ajattelematta sitä työtä tehdessäni. Silti mulla on ollut viime aikoina esineellistetty olo. Ikään kuin mun arvo perustuisi vain siihen kuinka paljon rahaa tuon taloon ja millainen vetonaula olen, mutta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu tai laita tikkua ristiin sen eteen jos minä jotain haluan.

Edes mun avausilta nykyisessä lafkassa ei mennyt kuten piti. Uudet viedään täällä ensimmäisen illan päätteeksi aina juhlimaan, mutta jostain syystä mua ei oltu ymmärretty kutsua?! Avajaisiltana ohitin asian olankohautuksella, mutta jälkikäteen mua on alkanut vaivata se. Miten tää yhteistyö voi kehittyä kukoistamaan, jos kaikki ”perhettä” yhdistävät rituaalimenot on munattu heti alkuun?

Nyt viimeinen niitti oli, kun mut oli luvattu asiakkaan privaattitapaamiseen jouluaattona. Olin siinä uskossa, että joulu ollaan kiinni ja juhlat jatkuu uuden vuoden paikkeilla tai ehkä vasta sen jälkeen. Yleensä näistä poikkeusjutuista siis aina kysytään etukäteen, että pääsetkö tulemaan. Tällä kertaa en olisi suostunut, mutta oli pakko antaa periksi, koska mielipidettäni ei edes kysytty ja siinä kohtaa koko hoito oli jo maksettu. Tärkeä asiakas menee kaiken edelle.

Ja sitten. Mulle tarjottiin mahdollisuutta matkustaa tän lafkan maskottina yhteen tosi isoon tapahtumaan, jossa alan tyypit kokoontuu ja bilettää – ulkomailla. Tiedän että siitä viikonlopusta olisi luvassa rahaa ja etenkin mainetta, mutta se olis edellyttänyt, että sitoudun jatkossa toimimaan vain näiden tyyppien kanssa. Yhteistyö on lähtenyt liikkeelle vähän horjahdellen ja täytyy todeta, että vaikka mua kirpaisee päästää tällainen tilaisuus ohi, omanarvontunto ei anna periksi. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta mä en tee tätä yksinomaan rahan takia. Harva tekee. Tää on monelle kutsumus, ja mä haluan että mun taiteellista osaamista ja lahjakkuutta kunnioitetaan. Lahjakkuuden takia mut on tänne haluttu ja jos muhun ei suhtauduta arvostavasti, mä en vaan voi jäädä, vaikka rahaa olisi luvassa pilvin pimein.

Onko mulla tulevaisuutta tällä alalla?

Tässä on sellainen twist, että mulla on koko ajan ollut hyvät välit yhteen toiseen alan toimijaan. Tämän tyypin venue on hiukan vaatimattomampi, mutta tyyppi on alalla tosi tunnettu ja jopa jotenkin.. rakastettu, mikä on ehkä poikkeuksellista. Tiedän että tämä tyyppi ottaisi mut milloin vaan takaisin. Kun tää iso tarjous oli tullut ja olin kieltäytynyt siitä, menin tapaamaan tätä toista tyyppiä. Sillä oli jotkut sisäpiirin kauden päättäjäiset käynnissä ja mä vaan ikään kuin kuokin sinne sisään haistelemaan, mikä meininki siellä nykyisin on.

Ajattelin, että se visiitti kirkastaa mun ajatukset, mutta yhtäkkiä vanha ”kotipesä” tuntuikin vähän nuhjuiselta ja pieneltä. Tunnelma oli lämmin ja ovi yhä auki mulle, mutta tajusin silti, etten voi palata – se ei välttämättä olisi ammatillisesti järkevä siirto juuri nyt. Tosi vaikeaa jäädä joululomalle näissä tunnelmissa kun tuntuu, että kaikelta siltä työltä jota olen itseni kehittämiseksi tehnyt on pudonnut pohja pois vain, koska mulla on periaatteita, ammattiylpeyttä ja terve omanarvontunto.

Olen siis tilanteessa jossa mun kanssa haluttaisiin tehdä yhteistyötä, mutta tyypit on vääriä. Se saa mut epäilemään, onko mulla sittenkään tulevaisuutta tällä alalla. Tuntuu todella turhauttavalta siirtyä taas freelanceriksi roudaamaan itse kamojaan ja kyselemään keikkoja, kun on saanut hetken aikaa maistaa elämää ison toimijan siipien suojissa.