supersyksy

Minä en ole vielä niin sinut mäkkini kanssa, että tietäisin mitään tämän kuvankäsittelyohjelmista saati olisin ladannut sellaista itse. Ette saa siis kuvia tähän postaukseen. Uusi työpaikkani on omppufirma, joten työvälineissä on ollut lievästi opettelemista. Sitä tuntee itsensä jotenkin hölmöksi, kun pitää opetella uudestaan alusta asti käyttämään tietokonetta. Ja minä kuitenkin olen diplomi-insinööri. Vaikka mäkin kanssa jutun juoni taitaakin olla se, että pitää ajatella mahdollisimman vähän ja luottaa siihen, että kone tekee kaiken oikein ihan itsestään.

Uutta on töiden lisäksi harrastuksetkin – maanantaisin pojan kanssa liikkari, tiistaisin aikuisten teatteriryhmä ja keskiviikkoisin jenkkifutista. Ihanaa, että vihdoinkin on aikaa myös omille harrastuksille! Olen superfiiliksissä siitä, että minulla on paikkoja olla ihan vain Paula, toteuttaa itseäni yksilönä eikä osana perhettä. Kun vain malttaisin olla haalimatta yhtään enempää tekemistä, tässäkään rytmissä ei nimittäin juuri kavereita nähdä tai haahuilla kaupungilla…

Kun vielä perheen miespuoliset jäsenetkin ovat pojan kahden vuoden rajapyykin jälkeen alkaneet tulla entistä paremmin toimeen keskenään ja kehittäneet omia isä-poikajuttujaan, niin mitä tässä voi nainen muuta olla kuin onnellinen. Mielenkiintoinen uusi työ ihan huipussa firmassa mahtavien työkavereiden kanssa, kivoja harrastuksia mahtiporukoissa ja maailman kaunein syksy (paitsi kylllllllmä, hrrrr). Hymyilyttää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *