Mitä suorittaminen on?

Niin, mitä se suoritttaminen on? Se tarkoittaa eri asioita eri henkilöille. Kun minä puhun suorittamisesta tarkoittaa se tiivistetysti, että “keho ja mieli ovat eri osoitteissa”. On tavoite ja määränpää, jota kohti mennään omista voimavaroista, tilanteesta ja ominaisuuksista viis.

Tässä blogitekstissä kerron suorittamisesta nimenomaan omien kokemusteni kautta. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, minulla vaativuus kulkee käsi kädessä suorittamisen kanssa. Lue kirjoitus halutessasi täältä https://www.lily.fi/blogit/hattaraa-ja-hampaidenkiristelya/suorittaminen-salakavala-energiasyoppo/ .

Tavoite, joka ajaa suorittamaan voi olla itse asetettu (minun tapauksessa korkea sellainen). Probleemaksi voi tulla tyyli, jolla sinne edetään, jos tavat ovat itselle epäsopivat. Tavoite ikään kuin pusketaan läpi, läpi vaikka harmaan kiven. Tällä tavoin voi saada aikaan paljonkin ja menestyä, mutta isotkaan saavutukset eivät välttämättä tunnu hyvältä tai voimavarat loppuvat, kun maaliviiva on ylitetty.

Tavoite voi olla myös tiedostamaton, jonkun toisen ihmisen toive tai yhteiskunnan ja ympäristön luoma ihanne – vuosien varrella itselle muodostunut uskomus, miten jonkin asian kuuluu olla. 

Nykyaika ei ainakaan helpota suorittajan mielenmaisemaa. Älypuhelimet tuo käden ulottuville valtavasti ja helposti tietoa kaikesta mahdollisesta ympäri maailman. Some salakavalasti syöttää vaikutteita, miltä itsen tai elämän tulisi näyttää. Muille luonnollisesti jaetaan mieluiten oman elämän tähtihetket ja onnistumiset. Ja algoritmi näyttää meille lisää samankaltaista sisältöä, jota olemme seuranneet. 

Mieleen alkaa muodostua olettamuksia “tällaista elämän kuuluisi olla.” Epärealistisen täydellistä, joka voi saada jahtaamaan saavuttamatonta – suorittamalla. Siinä on toki yksilöllisiä eroja, kuinka vahvasti tämä kaikki vaikuttaa, mutta sanonpahan vaan, että nykyajan lapset ja nuoret ovat kovilla, että oppivat erottamaan oman ihan riittävän hyvän, tavallisen maailmansa. Ja meillä aikuisilla on iso vastuu mediakasvatuksessa!

Suorittaminen ei tietenkään joka tilanteessa ole huono asia, mutta kun se jää päälle ja alkaa olla vakiintunut tapa toimia ja elää, yhteys itseen – omaan kehoon, tunteisiin ja tarpeisiin katkeaa. Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia ja ne informoivat, mitä tarvitsemme. Kaivataanko lepoa, liikettä, tukea, autonomiaa vai lisää energiaa? Mikä on tärkeätä? Ja mikä ei sovi? Näkyvätkö nämä myös teoissa ja sanoissa? Jos siis sivuutamme tunteet, myös tarpeet niiden taustalla jäävät tunnistamatta ja täyttymättä. 

Suorittaminen on sitä, että keho ja mieli ovat eri osoitteissa.

Mitä kaikkea sitten voi suorittaa? 

 

Kaikkea. Ihan kaikkea. Se voi olla normaali tapa toimia tai elää. Minulla suorittaminen on ulottunut enemmän ja vähemmän joka paikkaan. Priorisoin aiemmin toisten ihmisten tarpeet etusijalle suurelta osin, huomaamattani kylläkin.

Onneksi olen oppinut kuuntelemaan itseäni, vaikka vuosia se on vienyt ja harjoittelu jatkuu edelleen. Ikävin seuraus suorittamisesta on ollut, että jossakin vaiheessa en tiennyt kuka olen. Olen niin kiitollinen, että olen oppinut hiljalleen hellittämään ja minuuteni on alkanut hahmottua taas.

Huvikseni ja kauhukseni listasin asioita, joihin tunnistan suorittamisen ulottuneen ja esimerkkejä miten.

• syöminen – laihduttaminen syömishäriöön asti, jos dieetti ei mennyt pilkulleen, kaikki oli pilalla
• liikunta – kova treeniohjelma, jos se ei toteutunut pilkulleen, kaikki oli pilalla
• ulkonäkö ja keho – tavoite oli tietty paino, sporttinen ja siro kroppa (p.s. olen luonnostaan raskasrakenteinen 😅)
• pukeutuminen – max. M-vaatekoko, pidin epämukavia ja epäsopivia vaatteita
• koiran kouluttaminen – tavoite kuuliainen, tyyni ja ystävällinen koira ja käytös (ps. meillä olikin koira! Ja luonteeltaan varauksellinen..)
• vanhemmuus – tarkat speksit millainen on hyvä vanhempi, ei poikkeuksia!
• ihmissuhteet yleisesti – toisten tarpeet tärkeämpiä kuin omat
• työn tekeminen – kovat tavoitteet suoriutumisessa, ei virheitä!
• koti – piha, sisustus, siivoaminen, juhlien järjestäminen..
• opiskelu – tietty tutkinto tai koulutus tarpeen, että valmius tehdä jotakin asiaa
• hyvinvointi ja palautuminen – stressinhallintakeinojen suorittaminen, mittaaminen älykellolla..

Huh, väsyttää pelkästään lukea tuota listaa! Tunnistan erityisesti kaksi asiaa, jotka ovat auttaneet hellittämään ja ovat edellytys, että moni asia on ja voi olla toisin. Ne ovat ovat tahdin hidastaminen ja itsemyötätunto. Tämän blogitekstin loppuun voinkin sanoa helpotuksesta ”nyt on näin“❤️, eikä enää noin.

Mitä kokemuksia tai ajatuksia sinulla on suorittamisesta ja hellittämisestä? Jaa myös ihmeessä ajatuksesi, jos haluaisit lukea ja kuulla lisää jostain tietystä teemasta. 

Heiii, on myös tärkeä päivä tulossa, äitienpäivä! Aion nauttia siitä parhaani mukaan perheeni kesken. Meillä juhlitaan myös esikoisen 16v synttäreitä.  Hän on syntynyt äitienpäivänä, oli muuten kirjaimellisesti paras äitienpäivälahja ikinä hän. Lempeyttä loppuviikkoon!

P.s. jos minun jutut yhtään resonoi, tule myös seurailemaan myös Instagramin puolelle @hattaraajahampaidenkiristelya 😊