Viime viikkoina metsä on ollut supertärkeä voimapaikka minulle. Kun on vaikea rauhoittua ja olla hetkessä, luonnossa ikäänkuin humpsahdan luonnostaan läsnäolon tilaan! Olen siis erittäin onnekas, kun asun Koillismaalla, käytännössä melkein metsän ja luonnon keskellä. Jännä juttu toisaalta, kun väsyttää ja tarvitsee energiaa, luonto on lääke myös siihen!  Luonto tarjoilee tutkitustikin mullistavia hyvinvointivaikutuksia.

Minulle luonto tarjoaa usein kokemuksen, että aika hidastuu. Aistit aukeavat ja on helpompi hengittää. Esimerkiksi tänään, huhtikuisena aurinkoisena aamuna oli pikkupakkanen -5 ja hankikanto, joka on muuten harvinaista herkkua, max. muutaman päivänä vuodessa. Kun ulkoilin pitkin hankia, kokemukseni oli, että henki kulkee vaivatta syvälle vatsanpohjaan saakka, raikas ilma kipristelee poskipäitä ja toisaalta auringonsäteet lämmittävät. Väritkin maalautuu uusin silmin, taivaan sini on mielen karkkia ja lumi kimaltelee kuin timantit! Valot ja varjot leikkivät vapautuneesti. Ja äänet, ai että. Hanki narskuu kengän alla, tuuli humisee korvissa ja linnut visertävät. Koko keho tuntuu vahvemmin. Sydän ihan pakahtuu jo ajatellessakin näin jälkikäteen!

Luonnossa ja varsinkin meren äärellä, erämaassa ja korkeilla paikoilla, asiat saa oikeat mittasuhteet. Se muistuttaa kuinka piskuinen pisara tätä maailmaa me itse kukin ollaan, mutta osa ääretöntä kuitenkin. Minusta se tuntuu tosi arvokkaalta ja sitä kautta avautuu myös raadollisen rehellinen yhteys itseen ja omiin ajatuksiin sekä tunteisiin.

Reissu Rytituvan eräkämpälle ja havaintoja stressistä

Kävimme vasta ystäväporukan kesken viikonloppureissun Syötteen kansallispuiston maisemissa Rytituvan eräkämpällä. Sinne pakkaaminen toi näkyväksi minun toimintatapaa stressitilanteissa. En siis ole juurikaan, saati pitkän aikaan käynyt yön yli eräreissulla metsässä ja se jännitti. Lainasin kaverilta rinkan ja makuupussin. Sitten veivaisin ees taas muuta varustusta, mitä tarvitsen mukaan, mikä on riittävä määrä ruokaa ja vettä, lämmintä vaatetta jne. Lähtöaamuna minun oli tarkoitus vielä levätä, mutta aika vilahti viimeiseen minuuttiin asti pakkailuun. Etsin kaupasta lähtöhötäkässä vielä mm. perinteistä muovista taskumattia. Hah! No ei muuten löytynyt ja hyvin pärjäsin ilmankin.

Bonjasin, että edellämainitsemaani tyyliin aiheutan itse itselleni stressiä usein myös muissakin tilanteissa. Epätietoisuus ja ahdistus, mitä tuleman pitää (on se kivaa tai ikävää) saa minut suorittamaan ja touhuamaan jotakin aivan turhaa. Ajatuksia risteilee päässä ja niistä sitten nappailen juttuja toteutukseen summan mutikassa. Säätelen sillä olotilaani, kun ei ole keinoa vain olla epämiellyttävässä tunteessa. Siinä sitä sitten ollaan, silmänräpäyksessä ihan ylikierroksille. Uskon, että kun vaan saan jatkossa itseni kiinni vastaavassa tilanteessa, minulla on mahdollisuus toimia toisin rauhoittamalla vireystilani sopivaksi. Sopiva vireystila taas tarkoittaa, että olen läsnä hetkessä. En ajatusteni vietävänä. Vireystilan laskeminen on tuttua minulle esimerkiksi perhostaputtelulla, hengitysharjoituksella ja meditaatiohetkellä. Ja kuten kerroinkin aiemmin, luonnossa kierrokset tippuu ihan itsestään.

Reissu oli mahtava lähtöstressistä ja vesisateisesta viikonlopusta huolimatta. Noin 4 km matka taittui liukukumikengillä ja voin vannoa, että ensi kerralla minullakin on ahkio! Ei nimittäin ollut ihan helppo taivaltaa matkaa reilu 20 kiloinen rinkka selässä. Viikonloppu vierähti nopeasti tunnelmallisessa mökissä naisporukassa kokkaillen herkullista ruokaa, saunoen ja turinoiden, kylläpä muuten nauru raikasi erämaassa!

Teimme myös perinteisiä hommia, jotta pärjäsimme mukavasti viikonloppu kuten hakattiin halkoja ja pumpattiin sauna- ja tiskivedet vinttikaivosta. Tutustuimme myös Rytivaaran pihapiiriin, jossa on kaikille avoin ja historiaa henkivä entisöity kansanperintökohde, kruununmetsätorppa1800- luvun puolivälistä.

Tutkailimme myös mystisiä tarot-kortteja ja uusi kuu inspiroi pohtimaan, mistä oli kenenkin aika luopua sekä minkä ominaisuuksien ja taitojen aika vahvistua. Kun lähtöpäivän aamu koitti, myös aurinko  ja kuukkelit tulivat esiin. Lintuset lennähtelivät kepeästi mökin viereisessä metsikössä, ajan patinoimissa aarnipuissa. Harmi, kun en muistanut juurikaan ottaa kuvia!

Reissu muistutti etenkin, että on tosi tärkeätä viettää aikaa hyvässä seurassa ja luonnossa. Mielen päälle jäi myös oman luontoyhteyteni pohtiminen.

Mitä kaikkea luonto merkitseekään minulle ja miten voisin vahvistaa yhteyttäni sinne. Luontoon luontaisesti hakeudun ja tiedän, että se on helppo tapa lisätä levollista ja hyvää oloa. Myös oivallus tavastani stressata, pisti prosessoimaan mahdollisuuksiani toimia jatkossa toisin.

En voi muuta kuin suositella ihan jokaista nauttimaan luonnosta mahdollisuuksiensa mukaan! Olen myös erittäin kiinnostunut kuulemaan, mitä kaikkea luonto merkitsee sinulle, joka luet tätä. Ja missä luontomaisemassa viihdyt erityisesti?

Nyt on näin. Ammennettu luonnosta voimaa <3

Heidi