Bachin Jouluoratorio kantaatit I-III

Sitä saavuttiin Isolle kirkolle rahtua vaille 19, mutta meitillä olikin varatut paikat. Ihan ittensä meitin kaupunginjohtajan viereen. Tämä Iso kirkkohan on meitin sen seitsemästä kirkosta se vanhin. Ja sitten viimesenpäälle sopiva paikka hiljentyä kokemaan Bachin Jouluoratoriota ja sen kantaatit I-III.

Siinä me sitten vaimoni kanssa toisiimme nojautuneina alettiin silmäilä ympäristöä ja todettiin ettei ollut vapaita istuimia kovinkaan montaa. Ja sieltä saapuikin takaa vasemmalta the Cantores Minores. Ensin tuli pitempiä poikia ja lähes loputtoman kulkueen viimeisinä sitten ne lyhyimät. Tässävaiheessa jo kostuivat joidenkin katsojien silmänurkat ja jonkinlaisia nestuukkeja kaiveltiin esiin.

Ja sitten nämä häntä solistit: Hedvig Paulig, Maria Kettunen, Tom Nyman ja Juha Kotilainen. Koko systeemiä johti Hannu Norjanen.

Meitä hemmoteltiin valkokankailla joihin tykitettiin kuvaa, ellei sattunut suoraan hyvin näkemään. Kaikki oli valmista. Tätä on odotettu. Nyt se alkaa. Ja tarinan ensimmäinen osa: Joulupäivänä, alkoi kuoron esityksellä. ”Iloitkaa riemuitkaa! Hetkinen, olin havaitsevinani valtavan hyvin harjoitellun komean esityksen, mutta en tekemisen riemua. Ilo oli muuttunut taitavuudeksi.

Sama linja jatkui evankelistan esityksessä ja hänen kunniakseen kyllä lisäisin että häntä oli helppo seurata myös ohjelmavihkon sisältävistä sanoistakin.

Koko ohjelma oli kerrassaan upea, ammattitaitoinen… Mutta senhän olisi voinut kuunella stereofooniselta levyltäkin kuulokkeet korvilla kotisohvalla. Ei sittenkään. Tunnelma Pyhän Laurin kirkossa, seinämaalaukset, lepattavat kynttilät, akustiikka… se olisi jäänyt kokematta levyä kuunellen.

Tämä oli kokemus. Joululahja joka kertoo maailmanhistorian suurimmasta Joululahjasta. Minä kiitän ja kumarran Felix von Willebrand, minun oma mesenaattini.

Olen oppinut tänä vuonna kokemaan musiikin uudella tavalla. Tavannut suuria taiteilijoita ja minua on kohdeltu unohtumattomalla tavalla.