Kirkkokuoron suuri juhla

Päivikki Jurmun johdolla kirkkokuoromme piti komean konsertin. Ja mikä ettei, olihan se saavuttanut komean 90 vuoden iän.

Ohjelma oli ilmainen joka oli mielestäni hieno asia, sillä oman kuoron juhla pitääkin olla mielestäni sellainen jossa kynnys on matala. Toistasataa meitä olikin paikalla.

Ulkona roihutulet. Valonheittimet valaisemassa kirkon seiniä. Portin pielessä seimi avoimena. Adventtikynttilät saarnatuolilla, Kuusi. Kuoron oma lippu. Alttarilla kaksi kynttilää ja violetti paramenti liina. Violetti on katumuksen ja syntien tunnustamisen väri. Sitä käytetään pääsiäistä edeltävänä paastonaikana sekä joulun edellä adventtiaikana 2. adventtisunnuntaista lähtien. Violetin sijasta voidaan käyttää sinistä väriä, joka symboloi myös Neitsyt Mariaa. Kukkina niin ikään Mariaan viittaavia liljoja. Kristillisenä symbolina lilja on edustanut pyhää kolminaisuutta ja se on ikonografisesti liitetty arkkienkeli Gabrieliin ja Marian ilmestymisen yhteyteen. Näin lilja liittyy oleellisesti Neitsyt Mariaan. Lukupulpetti paikallaan. Kaikki valmista. Aluekappalainen Sampo Luukkonen toivotti yleisön tervetulleeksi ja päästiin asiaan.
”Juhlimaan tulkaa”, aloitti varsinaisen konsertin osuvasti. ”Vanha joululaulu” jatkoi konserttia ja seurasi ”Mä seimes ääreen seisahdun” sekä ”Enkellaulu kajahtaa” Ne muodostivat ensinmäisen jakson jonka kuoro vetäisi urkuparvelta. Jälleen pohdiskelin että esityksellisesti outo ratkaisu. Kun tullaan konserttiin voisi odottaa näkevänsä ensin esiintyjät ja vasta sitten kuulevansa. Nyt aloitus tuli seläntakaa. Mikä sopii Jumalanpalveluksiin jossa kuoro ei ole pääasia. Toki, ilman muuta kirkkokuoron pitääkin esittää jotain urkuparvelta, koska se on se normaali tilanne yleisölle. Vieläkö 90:stä vähän jännitti?

Siirtyminen ylhäältä alas. Tässä olisi voinut olla hyvä paikka jollekkin sooloesitykselle. Tosin nyt saimme nähdä esiintyjät.

”Hiljainen joululaulu” ja ”Marian kehtolaulu” olivat seuraava osakokonaisuus. Ne meni solistien piikkiin, mutta kuoro istui jo tässä vaiheessa penkeillä.

Vaikka ulkopuolinen vahvistus Sirkku Arovaara hoitikin homman hienosti, ja usein kirkossamme esiintyykin – niin kyllä minua ihmetytti, että miksi. Meni vähän niikuin väärään osoitteeseen. Olisihan yhtähyvin voitu ottaa koko esityksen hoitamaan vaikka ulkopuolinen kuoro. Eikö kanttori halunnut antaa sooloja omilleen, vai eikö luottanut heihin. No, vieraileva tähti oli myös Teemu Heinonen huiluineen ja koska hän oli säestäjän roolissa, niin se ei ihmetyttänyt lainkaan. Risto Nieminen haitareineen ja Felix Adjè djembet rumpuineen ovatkin kuoron omaa väkeä.

Kuoro nousi kuoriin ja huomasin ettei heillä ollutkaan esiintymisasuksi hankittuja… kaapuja yllään, vaan he olivat mustissa asuissa, punaisilla kaulureilla varustettuna.Kieltämättä aika komea rivistö. Juhlava.

”Tervehtii jo meitä”, ”Jouluaamuna”, ”Jo valkee aamun tullen yö” sekä ”Beetlehem, Beetlehem” oli seuraava osio.

Seurasi ”Puer natus in Beetlehem” joka yllätti :

Puer natus in Bethlehem, Alleluia.
Unde gaudet Jerusalem. Alleluia.

Hic jacet in præsepio, Alleluia.
Qui regnat sine termino. Alleluia.

Cognovit bos et asinus, Alleluia.
Quod puer erat Dominus. Alleluia.

Reges de Sabâ veniunt, Alleluia.
Aurum, thus, myrrhum offerunt. Alleluia.

Intrantes domum invicem, Alleluia.
Novum salutant principem. Alleluia.

De matre natus virgine, Alleluia.
Sine virili femine; Alleluia.

Sine serpentis vulnere, Alleluia.
De nostro venit sanguine; Alleluia.

In carne nobis similis, Alleluia.
Peccato sed dissimilis; Alleluia.

Ut redderet nos homines, Alleluia.
Deo et sibi similes. Alleluia.

In hoc natali gaudio, Alleluia.
Benedicamus Domino: Alleluia.

Laudetur sancta Trinitas, Alleluia.
Deo dicamus gratias. Alleluia.

Osiota jatkoi yhteislaulut joihin saimme yhtyä: ”Tiellä ken vaeltaa” ja ”Nyt taivaat avautuu”

Konsertin parasta antia oli mielestäni seuraava osio. ”Köyhän lapsen joulukuusi” oli tunnelmallinen, vaikka en kyennyt saamaan kaikista sanoista selvää ja ”Kynttilöiden syttyessä” joka on ehkä kuoron paras esitys. Siinä oli saatu 60-luvun äänilevyjen tuntua.

Seuraava osio: ”Mökit nukkuu lumiset” ja ”Oi jouluyö”

Viimeinen osio: ”Ilta tummuu, on kaduilla lunta” sekä seisten yhteislauluna ”Maa on niin kaunis”.

Seurasi yksi illan kohokohdista. Juhlavia puheita, pieniä muistoesineitä, palkintoja. Päivikki Jurmu sai ansiomerkin 20 vuoden kuorotyöstä ja Suvi Sojanto sekä Marja-Leena Tamminen kumpikin, kymmenenvuoden kuorotyöstä. Paljon hellyttävää kehumista. Saario Timo, johtava kanttorimme kehui konserttia hyväntuuliseksi ja sitä se oli. Meille kaikille jäi hyvä tunnetila jota vain korosti Pikkukirkossa tarjolle asetetut glögit ja piparit.