Kauneimmat joululaulut
Se on nyt sitten koettu tämäkin hässäkkä eli Kauneimmat joululaulut. Suomen Lähetysseura aloitti nämä tilaisuudet jo vuonna 1973. Tavoitteena oli, että kaikissa Suomen seurakunnissa järjestettäisiin Kauneimmat joululaulut kirkkovuoden hiljaisimpana sunnuntaina, kolmantena adventtisunnuntaina. Joten meillä hoilattiin neljäntenä.
Tasan 200 henkilöä meitä sitten oli paikalla, eli aikas vähän. No, vihkosen kansikuva joka pitkään oli saman lasimaalauksen pohjalle perustuva – on minusta nykyisin huonompi. Mutta sinänsä ihan asiallinen 24 sivuinen painotuote. Sen 14 sivulle on präntätty suhteellisen pienellä fontilla 24 laulua. Ehkä iäkkäämmät ihmiset ja vähän hämärämmät kirkot joutuvat kärsimään tästä, menen ja tiedän kunhan tästä vanhenen. Ei siinä mitään, kaikki kunnia vaan Lähetysseuralle. Helppohan minun on täällä…
Meillä piti tilaisuudessa olla juontajana Kaarina Uusitalo, mutta hän törmäsi johonkin kuleksivaan tautiin ja tuli kipeäksi. No äläs mitään. Vapaapäivää viettävä pastorimme hoiti homman,,, kuleksimasta ja päästiin laulelemaan.
Ykkösestä lähettiin vetelemään jotta: ”Arkihuolesi kaikki heitä”. Toivon kuitenkin ettette heittäneet niitä siihen kirkonlattialle, toisten siivottavaksi. Ja kakkosta ei sitten. Vaikka olisihan se ollut ajankohtainen…
Hetken kuulosti siltä että yleisö esittää laulun yskimällä. Sen verran sitä tuolta lumipyrystä kuivaan kirkkoon tuleminen verottaa.
Nimittäin ”Tulkoon joulu”, mutta ei sitten vaan hypättiin kolmanteen ”En etsi valtaa, loistoa”. Topeliuksen valheeliset sanat, kyllähän se vaan on niin että kultaa kaipailee useempikin tomumaja. Nelonen, sehän oli toi ”Me käymme joulun viettohon”. Seiskaa eli ranskalaista joulukaulua ”Heinillä härkien kaukalon”. Kaheksikko ”Tallissa”.
Se oli lapsikuoron vuoro vetästä ”Tulkoon joulu”… No tulihan se sieltä. Pihtasivat. Ja Lapsikuoro pisti vielä ”Taivaan sylissä” joka olis numero 22. Essi Tamminen pisti soololaulut ja ihan upeasti.
Näistä rohkaistuneena taas koristiin kaikki yhdessä: 9, ”Joulupuu on rakennettu”, Meillä on kyllä ihan ehyt kuusi jota ei ole tarvinnut rakennella, mutta se nyt ei vissiin ole paljon jollekkin Schönemanille merkinnyt. 10, ”Joulukirkkoon”. Sitten viis veisasimme ”Pieni Liekki”-biisistä vaan hypähdettiin 12, ”No onkos tullut kesä” ja ilmastonmuutos. 13 oli tämä ”Jouluyö, juhlayö” ja se 14, ”Joulun lahja”.
Aaro Luukkala esitti meille ”Pieni rumpali” joka oli vihkosen ulkopuolelta ja koko IFÈ-ryhmä semmottisen joulurummutuksen siihen jatkoksi, jotta. Minnen vaan siittä löytänyt mitään minkä korvani olisi jouluun liittänyt, mutta se ei liene mikään isompi huoli. Komeaa se oli. Ja vielä Felix Adjèn johdolla esittivät ”Marian poika”. Ei sitäkään tuossa vihkosessa ollut.
Yhteislauluna seurasi jo 16, ”Joulun kellot”, eli ”Sylvian joululaulua” ei tempastu. Hiljaa joulun kellot kajahtaa… taas en ymmärrä. Miten hiljaa voi kajahtaa? Ei ymmärrä tätä vaikka Auvinen on ymmärtänyt. Tempastiin laulaen 17, ”Varpunen jouluaamuna” ja 18, ”Kun joulu on”.
Sampo pastori kertoi meille tuosta kolehtikohteesta josta en nyt tässä toistamaan ala.
Kirkkokuoro pääsi sitten esittämään ”Mä seimes ääreen seisahdun” jota ei ollu vihkosessa. ja sitten oli harmillisen pitkä tauko jonka huomasi laulujoukon alettua touhuamaan sijaistoimintoja. Lopulta kuoro jatkoi ”Enkellaulu kajahtaa” vihkosen ulkopuolelta sekin ja olin kuulevinani jopa hetkenajan sellaisen sävelkulun joka yllätti.
Sitten hypittiin rankasti ”Joululaulu”, ”Hän seimes nukkuu”, ”Ilouutinen” ja ”Taivas sylissäni”, kaikki jätettiin pois ja siiryttiin 23, ”Sydämeeni joulun teen” ja oikeen seisaaltaan 24, ”Maa on niin kaunis”.
Kassan kautta pois. Eli kolehti kerättiin ovilla.
Ja mikä jäi sitten niinkuin tunnetilana päälimmäiseksi. Vähän vaatimaton… Jotenkin olisin odottanut 200 päisen kuoron heittävän volumia kovemmalle, mutta nämä nyt veisattiin näin. Nimen omaan.
