Minun kirkkoni

Minun kirkkoni

Se on museo
Se kertoo menneestä ajasta, käsityötaidosta.
Se kertoo siitä joka oli, vaan ei ole nyt.

Se kertoo juuristamme, kehityksestämme sellaisiksi
kuin nyt olemme.
Sotien jäljet näkyvät niin sisällä kirkossa
kuin ulkona hautausmailla. Asehuoneet ovat
onneksi nykyisin löytäneet muunlaista sisältöä,
mutta hautapaadet kuuluttavat asiaa yhä.

Se on galleria
Täynnänsä taidetta, musiikkia ja maalauksia
Mestareitten maalauksia jotka saavat ajatuksemme
kulkemaan tapahtumien tunnelmiin. Hienoja konsertteja
ja osaavia urkureita, kuoroja ja miksei vähän teatteriakin.

Se on salaperäinen
Kaikkialla sympoliikkaa. Jokaisella asialla, esineellä ja
sijainnilla on merkityksensä. Leikkokukilla, niiden värillä,
kynttilöiden määrällä… Kaikella. Siellä on syntymä ja kuolema,
naisten- ja miestenpuoli, vanhan- ja uuden testamentin puoli.
Ciborium ja Kalkki, sekä Pateeni… Kaikki siellä.

Se on tunteiden paikka
kastejuhlan iloa, konfirmaation riemua, vihkiparin onnea,
siunaustilaisuuden suunatonta ikävää, surua. Toivoa.

Minun kirkkoni on paikka hiljentyä ja nauraa.
Ennenkaikkea se on paikka kokea.