Jouluaaton hartaus

Ei millään uskoisi että ihmiset ovat niinkuin eronneet kirkosta. Senverra täynnä oli taas kirkonpenkit, ainakin meillä. Eikä siinä mitään.

Oikeen aviisissa oli ilmoitus että palvelustilaisuus on ja präntissä kerrottiin kuka on pappina ja kuka kanttorina. Ei siinä mitään. Sitä ei kerrottu lehdessä, että kuka oli lumen poistanut, kuka soitti käsin kelloja pakkasessa, kuka sytytti kaikki 75 kynttilää. Eikä siinä mitään. Ei tarvikkaan. Ei sitä sydänleikkauksen jälkeenkään kiitellä talonmiehiä, siivoojia tai hoitajia jotka mahdollistivat lääkärille ja potilaalle onnistuneen toimenpiteen. Ei Pyhä kirja paljoa Joosefista kerro, vaikka hän se varmasti perheestä huolehti…

Ensin pääkirkon valmistelut aattohartauteen ja sitten tarvittavat välineet mukaan ja kohti kyläkirkkoa.

Reilua tuntia ennen piti mennä jonkun jo paikkoja valmistelemaan, pakkasessa. Kun kirkon oven avasi, huomasi että sisällä on selvästi kylmempi kuin ulkona. Kyläläiset olivat asettaneet sytytettäväksi yli 60 kynttilää, joten ei heitä kyllä paloturvallisuus paljoa kiinosta. Alttarille kuuluisi nyt neljä ja siellä oli 15 kynttilää. Ne eivät kuitenkaan kykene pakkasta poistamaan.

Lumet pois portailta ja päivän paperit järjestykseen.

Väkeä tuntui tulevan säästä huolimatta yli odotusten ja lopultakin tuli aika kömpiä tapuliin soittamaan kelloja. Täällä se tapahtuu käsin. Viisi minuuttia ylhäällä,,, raikkaassa säässä. Sitten takaisin kirkkoon väkeä laskemaan. 147 henkeä.

Kun kanttori oli polkenut tarpeeksi harmoonia ja pastori opastanut meitä elämään oikein, päästiin ovella kolehtia keräämään ja tapuliin lopetuskelloja kajauttelemaan.

Kynttilät sammuksiin, luukut kiini ja ovet lukkoon. Ja auto lämpimäksi.

19km liukasta lumista tietä pääkirkolle ja ovet kiiruusti auki. Valot päälle. Lumet pois rappusilta ja maltilliset yhdeksän kynttilää palamaan. Tänne saapuikin kiitettävät 292 henkilöä.

Niin soitto raikui nyt uruista, lämpö tuli sähköllä ja kellot soivat napista painaen.

Kun kaikki oli sitten lopulta ohi ja paikat taas suljettu, seurasi ohjelmassa vierailu piristämässä neljän perheen joulua. Joten tuttu suntion puku vaihtui punaiseen asuun. Tämä tehtiin jälleen pyyteettömästi, ilman että rahapalkkiota odotettaisiin.

Niin joulurauha laskeutui sitten yhdeksän aikaa illalla suntionkin perheelle… Jotta taas seuraavana aamuna jaksaisi kirkon valmistella, väelle tulla.