Kärkölän kirkossa.

Jo vuoden 2001 joulusta, olen Kärkölän kirkossa työkseni käynyt – mutta silti astuessani 17.7.2018. Kärkölän kirkon ovista sisään jouduin paikkaan jossa en ollut koskaan ollut.
 

Se puoli josta tultiin kirkkomaalle toi takaoville, mutta minähän halusin etuoville.
 

Etuovilla oli sankarihautausmaa

Siellä oli vähän hautoja. Kuvassa noin puolet kaikista haudoista.

Uusgotiikkaa edustavan länsitornillisen punatiilisen pitkäkirkon on suunitellut L.I. Lindqvist. ja se rakennettiin 1889. Tyylisuunnan mukaiset kukat, kaaret ja pilarit toistuvat ulkokuoren tiilistä ja ornamenteista sisäosan seiniin, kattoon ja penkkien koristeisiin.

Ulkokuoren punainen ja kermainen pinta, vaihtuu sisällä valoon. Kirkko oli kaikkea muuta, kuin meidän… Valoisa, avara, iso. Täällä hiljentyminen on erilainen kokemus, kun 30 asteen talvipakkasessa meidän kotoisessa kaimassa.

Alttaritaulun maalariakaan ei tiedetä. Se on kuitenkin ilmeisesti 1700-luvulta. Lamput ovat vanhasta kirkosta ja niistä vanhin 1600-luvulta.

Lasimaalauksia on vain yksinkertaiset evankelistojen sympolit ja ne on P. Leinonen tehnyt.

Krusifiksi 1700-luvulta vahtii sakastia.

Salin seinillä ei montaa maalausta ole. Tämä on Paavo Leinosen tekemä 1930.

Edeltäjän, Kärkölän toisen kirkon pronssinen pienoismalli on entisellä sijaintipaikalla, vanhalla hautausmaalla. No se jää ensikertaan. Valitettavasti.

Lahjakirja on ehka ainoa ”grumeluu” koko temppelissä.