Kuulehan sie Sipiripilä.

Minulla ei jää rahaa säästöön, päinvastoin. Useasti joutuu kirpparilla myymään jotain että saa päivän menuun. Ei siis ole antaa köyhille, ei kerjääjille, ei maahanmuuttajille. Ei ole hyväksi että vielä valtio aikoo ottaa vielä lisää. Ei ole sitä lesken ropoa heittää. Yksikään onneton pakolainen ei ole rahojani vienyt joten heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseeni. Itse elän yli varojeni. En siis ole heille katkera, mutta valtiolleni olen.
En voi auttaa muita, kyselemällä pariakymppiä velaksi, itse ne tarvitsen.

Mutta en minä ymmärrä että valtio voi ottaa minulta ja jakaa rahaa toisaalle… En vaan ymmärrä. Ja joku pitää minua rasistina tai epäkristittynä, kun  vastustan. Pitäköön. Sama se, yhtään latia enempää ei kukkarooni ilmesty vaikka lakkoilisin, tai äänestäisin toisin. Aina olen altavastaaja.

Siittä olen ylpeä että se on valtio jonka täytyy pyytää minulta apua, niin olenhan lottovoittaja… Eikös se ollut lottovoitto syntyä suomeen… kolme oikeen ja lisänumero?

Sen minä vaan sanon että polttoainetta on oltava tankissa, kun lähtee töihin. Vähän voisi päivällä haukata jotain pientä… Ei ole kuule isoja nämä kuviot. Jouninkaupan sivuja tykkäämällä ja europotteja odottamalla ei ole tullut talous vatupassiin.

Minulla sentään on työ johon saan mennä. Kaverilla ei ole, Tuskin sekään voi paljoa keräykseen laittaa, mutta sitähän ei valtio jää ihmettelemään – valtio vie senkin roposen, ennenkuin se ehtii kaverin lompakkoon.
 

Tossa on purkinpohjalla 1,75€. Kattelen että kuka sen hakee. Arvatkaa vaan. Pienin kerroin on että vaimo vie kauppaan ja suurin kerroin jää että sen vie varas yöllä. Välimaastossa on että Sipilä hakee, tai punanenristi, tai…

Saapahan muistella aikoja jolloin kansa jakaantui kahtia. Oli puolesta ja vastaan. Joku suvaitsi ja toinen suvaitsi vastustaa. Kuka leikkauksia, kuka lakkoja. Muutoksen tuuli oli jo tullut ja myrsky teki tuloaan.

No en minä valita, mutta kyrsii se välillä.