Joulukonsertti 2015

Vähän harmittelin että LC-Pusula oli tehnyt hienon ja ison työn konserttiin johon ei taas väki saavu. Ulkona satoi vettä ja räntää ja kirkossakin oli ollut jo aikaspaljon ihmisiä viimepäivien tapahtumissa.

Väärässä olin. Ihmisiä alkoi kertyä jo puolelta ja heitä tuli lakkaamattomana iloisena jonona. Kaikki kuitenkin mahtui hyvin saliin ja löysivät istuinpaikat. Mikä heidät sai liikkeelle? Hyväntekeväisyyskö, sillä konsertin tuotto meni Pusulan alueseurakunnan alueelle jouluavustuksiin. Muusikot, jotka ovat kaikki todella lahjakkaita, taitavia ja ah, niin suuremmoisia.

Konsertti alkoi ajallaan. Mitä siittä voisin kertoa? Laadukasta ja odotustenmukaista. Kaunista. On aivan käsittämätöntä millaisia taiteilijoita löytyykään… Niin heillä kaikilla on yhteisenä tekijänä Pusula. Juhasta ja Virpistä en tosin tiedä.

Hanna Ekola ja Virpi Salo esiintyivät aluksi. ”Tuhat kynttilää” ja ”Soikaa soikaa”. Sitä tuttua laatua, mitä kaksikolta osaa odottaa. On jotenkin superia että kappaleen Tuhat kynttilää, sanoitus on syntynyt juuri täällä, Pusulan hautausmaalla. Hannallahan oli vuosisitten ääni vähän kateissa, mutta nyt se soi suoraan sydämiin… taas. 
Virpi osaa asiansa, taattua laatua. Hyvä voimakaksikko.

Lotta Skog ja Juha Mäkinen ”Jouluksi kotiin”. Lotta on tuttu, mutta Juha on jäänyt korvilleni ”uudeksi löydöksi”.

Jutta ja Lotta yhdessä ”Joulu yksinäistä lohduttaa” ja ”Sydämeeni joulun teen”.

Netta, ”En etsi valtaa, loistoa” ja ”Sylvian joululaulu”.

Netta ja Petri Munck ”Maa on niin kaunis”.

Petri ”Varpunen jouluaamuna” ja ”Enkelit päällä kynttilöiden”

Hanna ja Virpi ”Jouluiltana ja Ilouutinen”

Lotta ”Aavistus”

Lotta ja Juha ”Tiesitkö Maria”

Lotta, Jutta ja Netta sekä Juha ”Tulkoon joulu”

Päätösnumerona Netta ”Finlandia”. Ilman tätä esitystä, olisin sanonut että konsertti oli yllätyksetön, mutta Netta veti maton alta. Nyt oli meikä suu auki. Tämä osui ja uppos. Silmissä vilisi pätkiä Tuntemattomasta sotilaasta ja Suomen lippuja ja vaikka mitä, ah niin isänmaallista.

Hienoa Lohjan pippuri, Pusula. Hienoa Lions Club ja Hienoa yleisö, että tulitte. Menkää koteihinne, sytyttäkää ja vahtikaa kynttilöitä, minä jään keräilemään nuotteja nurkista.

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään

Kirkkokonsertti

Olin hänestä sitten konsertissa. Tehän tiette tämmösen musiikkitilaisuuden jossa soitetaan musiikkia oikeila soittimilla? On tuttua. Niinhän sitä luulis. Tässä oli nyt luvassa kitara, mandoliini ja haitari. Kitara on tuttu ja haitarinkin olen kuulut, mutta mandoliini. Balalaikka on jäänyt mieleen jostain venäläisestä, tai neuvostoliittolaisesta kasakkatanssista. Mutta mandoliini, tuo Italialainen, ilmeisesti juoppojen rapulakapula. Livenä en ole kuulut.

Jo muusikoiden vielä harjoitellessa kävi ilmi että pampumatto vaikuttaa ylärekisterin ääniin vaientavasti, joten menin kuuntelemaan urkuparvelle. Ja voitte uskoa että kuului.

Konsertin aloitti haitarin Mak Kaiveri, Helsingin käsipalje soittimen guru. Matti Pulkki.tulkiten Johann Sebastian Bachin Englantilaista sarjaa numero 3. Joka ei liity mitenkään englantiin.

Kuoriin pääsi myös kuusikielisen monovilharmoonikon kiduttaja, Jonne Grans, kitarana pyöremyrsky ja hurrigaani. Kuuloelimille taottiin Frank Martinin Quatre pieces breves. En kyllä tiedä miksi Brevesillä on justiinsa neljä huonetta.

Reginald Smith Brindlen runsaasta tuotannosta esiteltiin meille Concerto Lirico ja Modest Musorgskilta Näyttelykuvia. Kummassakaan teoksessa mitään kuvia ollut, Ja sitten tulikin jo Jukka Tiensuun teos Sinistro. Josta sanoisin: ”Herra mun vereni, tätä se mun uneni tiesi”. Hänhän on Helsingissä syntynyt suomalainen pianisti, cembaloitsija ja kapelimestari, sekä toistenmielestä säveltäjä. Ilmeisesti yhä vapaallajalalla.

Esitteessäkin käytettiin ilmaisuita: ”Sinotron nimeen liityvä monimerkityksellinen uhanalaisuuden voi kokea…” Mitä se tarkoittaa? Minun kai pitäisi tietää, sillä olen sen justiinsa kokenut. Se tarkoittanee, että se on haitari per esitys kun tuhotaan. Ja sittenniin vielä Ludwig van Beethovenin ASdagio ja lopultakin mandoliini. Vähän hiljainenhan se oli mutta kyllä… se sieltä kuului. Olihan haitaristi puhaltanut vaikut korvista.

Hiivatti, oli se niin kamalaa että menen toistekkin.

Hyvinvointi Mieli Musiikki