Kyllä sitä tuntee itsensä taas niin tärkeäksi. Tässähän oli nämä vaalit. En tie, huomasitko. Sanovat jotta minun ääneni on tärkeä ja totta. Minähän pääsin vaikuttamaan siihen jotta mistä häntä leikataan. Tai ainakin pääsin yrittämään vaikuttaa.

Ja nyt on tämä Nepalin hätä ja minun apuni on tärkeä. Voi yhden kerran. Kun meillä oli tämä tulipalo ja kaikki meni, niin tuliko Nepalilaiset apuun, hä. Tiesivätkö asiasta, hä? Tuliko uniseffi? Ei tullut. En kai ollut tärkeä.

Onko kukaan kysynyt että miten olen selvinnyt, kun tässä on nyt jo viisi kokonaista vuotta vierähtänyt. Hä? Ei ole kiinostanut.

Olette nähnyt kuinka paljon tienaavat nämä hyväntekeväisyyspomot. Ei ole minunpalkkani mitään niihin verrattuna, mutta minun apuni olisi tärkeä.

Että mä olen katkera.

Kyllä minä silti roponi laita, mutta laitan sellaisten järjestöjen tilille jotka minuakin auttoivat. Diakoniarahasto, Punainen risti ja Laions Club. Niin ja yksityishenkilöt autto, niitäkin voin auttaa kyllä vaikka toivonkin etteivät ikuna apuani tarvis ja muutenkin voisivat hyvin.

Kyllä se on jämpti ni. Ja saatan roposeni heittää kolehtiinkin, vaikken tiedä että meneekö perille. Mutta minun äänellä se alko ilmeisesti tämä edustajakin tieneemaan, niin tienatkoon sitten avustuspomokin.