Minulla ja lukuisilla tutuillani on iso ongelma.

Ketä äänestäisi.

Kuka oikeasti haluaa edustaa meitä, eikä vaan päästä nauttimaan kuninkaalisesta loistosta ja rikastumaan?

Takinkääntäjiä on nähty. Tyhjän lupaajia ja valehtelijoita on nähty.
Saneleeko puolue hyvänkin ehdokkaan ohi päätökset?

Luottamus on mennyt ja sen palauttaminen on vaikeaa. Uutisoinista saa sen kuvan että hallitus ja eduskunta oikein kilvan tuhoaa tämän maan. Kouluja lakkautetaan. Vanhuksia heitetään omilleen. Lapset viedään vanhemmiltaan. Työnantajat pakotetaan verotuksella muuttamaan halvempiin maihin ja työttömäksi jääneet lähetetään työttömyyskorvauksella tekemään loputkin työt – ne joita ei voi siirtää Intiaan. Sairaaloita ei kyetä kunnostamaan saati rakentamaan ilman ruotsalaisfirmoja ja kansalliskeräyksiä.
Autoilija on verotettu loppuun ja ryhdytään kaavailemaan tiemaksuja, tulleja… Kohta kai ensiapu tulee maksulliseksi, terveydenhoitohan on jo.
Sanotaan että ollaan tietotekniikan kärkimaita. Kilin sukupuolialue, sanon minä. Ruotsikin on paljon meitä edellä.
Meneekö sananvapaus seuraavaksi. Oletteko huomanneet että on jo monia sanoja joita ei saa käyttää. Herranen aika. ne sanat on suomea. Ei sana itsessään loukkaa vaan se miten sitä käytetään. Sanomalehtineekeri, ei kansan suussa tarkoittanut tummaihoista journalistia.
 

Saako ehdokkaita joilla olisi maalaisjärkeä? Ei saa vaan huijaripolitiikkoja jotka ovat puolueittensa rahoista kiinostuneita.

Miten olisi jos ilmaantuisi rehellinen ehdokas ja sanoisi: ”Äänestäkää minua. Lupaan että maassa on yksi köyhä vähemmän. Ette kuule minusta mitään ennen ensivaaleja, mutta sitten laitan teitille kuvia jossa poseeraan mahtihenkilöiden seurassa”.