Jos minä olisin vaihtunut synnytyssairaalassa kiireessä ja oikeesti minä olisinkin nyt joku toinen ihminen. Kuuluisinkohan minä oikeaan uskontoonkaan? Tai osaisisinko aina valita oikeat lottonumerot? Vaikka ei sillä, vastahan minulla oli seitsemän oikein lotossa – en minä valita, mutta olisi ne kuusi muutakin eksää saanut oikeaan osua. Tämä, siis se minä, se oikea – sehän voisi olla joku kuuluisa taidemaalari. Sellainen joka maalaa vihreitä Jeesuksia. Tai näyttelijä, joka liihottaa estraalilla balettiasussa ja näyttää mustalta joutsenelta, vaikka onkin raavas mies.

Sehän voisi olla naimisissa ja sillä olisi ihana vaimo ja kolme lasta, jotka olisi jo muuttaneet pois kotoa. Joo ja se voisi kirjoittaa nettiin blogia vaikka minusta. Mistä sen voi tietää?

Ja sillä vois olla kiva työ, jossa se viihtyis. Se ajelis aamusta mersulla duuniin ja sillä olis siellä aina jotkut juhlat, tai se istuis vaikka siellä kuuntelemassa jotain konserttia. Ja sitten se illalla palais väsyneenä töistä kotiinsa, rakastavan vaimonsa luokse.

Se katselis telkkaa… Ei sentään, sehän kattois videotykillä Star Trekkiä valkokankaalta. Ja sillä olis joku erikoinen lemmikki, vaikka kilpikonna.

On se vaan onnellinen se – kuka lie.