Espoon piispa level 2.
Ja tapahtui niinä päivinä että hän sai päähänsä mennä Espooseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli tälläisessä tilaisuudessa läsnä ja se tapahtui Jukka Mäkelän ollessa kaupunginjohtajana ja Kari Mäkisen jo jätettyä virkansa ulkoiset merkit Turun kirkkoon, alttarille.
Minä muistan, kun tuli Espoon hiippakunta.
Kavimme tutustumassa Lohjalla. Vivamossa. Paljon tuttuja kasvoja. Iloa ja uteliaisuutta. Vähän vierastettiin muutosta, mutta uutuudenjännitystäkin oli. Vuosi oli 2004 ja piispa Mikko Heikka.
Seuraavaksi tavattiin vastavalmistuneessa Kirkonkympissä Espoossa 2005.
2006 helmikuu 8. Sain kunnian pitää piispalle puheen, nyt Pusulassa. Piispa otti ja soitti myös äidilleni Sylville ja onnitteli 71 v. päivän johdosta. Se oli iso juttu. Niinkuin oli puheenikin, ehkä urani kohokohta. Onnistuin kai hyvin. Paikalla oli mm: Lääninrovasti Kaiku Mäenpää ja Tuomiorovasti sekä Tuomiokapitulin edustajia.
Sitten helmikuu 12. Piispa piti Jumalanpalveluksen Pusulassa ja minähän sain ottaa kuvan:
Oli unohtumattomia keskusteluja, kuten se jossa oli mukana hänen vaimonsa Tuuli, joka mainitsi että hänen oppilaansa kutsuvat häntä piispaskaksi. Mikko Heikka siirtyi eläkkeelle 31.1.2012.
Tapio Luoma aloitti virassaan 1.2.2012. Jälleen pelättiin muutosta. Isoja muutoksia olikin tulossa… Ihan nurkan takana. Lohjan seurakunta sai lapsensa kotiin 1.1.2013. Kotiin paluu meni hyvin kaikista peloista huolimatta. Herrat olivat tehneet hyvää työtä.
Tapio joka oli 1987 apupappi, oli Jumalan siunaamalla työuralla: kappalainen, kirkkoherra, pappisasessori, lääninrovasti, piispa ja siunattu tie jatkuu arkkipiispaksi. Herran Luoma. Varokaa tai ne kutsuu hänet seuraavaksi Roomaan, Vatikaaniin.
Olimme läsnä kun hän siirtyi level kakkoselle. Aivan kuin Jeesus aikoinaan. Ensin läsnä, kuin yksi meistä – työkaveri. Ja yksi suhahdus ja siirtyminen asemaan jossa hän ei ole enää nähtävillä. Lehdestä tai telkkarista saa lukea joskus. Vai oletteko nähneet virassa olevan arkkipiispan? Sanooko hän, että ”Tervehdys, mitä kuuluu?”. Kutsuuko nimeltä jos kohtaatte?
Enkelin olen kohdannut, mutta en arkkipiispaa.
No, minunhan piti kertoa tuosta 27.5.2018 tapahtumasta. Sää oli mahtava. Pyhän kolminaisuuden päivä ja Suvivirren sunnuntai. Piispa Luoman lähtömessu alkaisi kello 18. Olimme paikalla ajoissa.
Tuomiokirkossa ei tuomittu ihmistä. Henkilö jonka takinliepeessä luki että väärti, antoi minulle, ei minkään väärtille ohjelmat:
Mehän istuttiin riville B7 ja tutustiin ohjelmalehtisiin.
Piispankynttilä on, mutta missäs piispanistuin. Mehän annettiin sellainen Lohjalla viime vuonna. Kyllä jo tuolin takia olisi pitänyt Kärkölästä tehdä tuomiokirkko.
Omaa väkeä etsiskelin väenjoukosta… Turhan etsinnän lopetin, kun sisälle kirkkoon tuli risti.
Tiesittekö että alttarin takana olevassa lasimaalauksessa on lapiomies? Onkohan se haudankaivaja?
Tuli tunne että viimeiset ovat ensimmäisiä. Täällä on pienen alueseurakunnan haudankaivaja, kaikkien hienojen kirkkoherrojen ja kanttoreitten seassa. Ja alttaritaulussa on lapiomies.
Tapion puhe alkoi 18,10. Hän kertoi tuosta krusifiksistä joka roikkui siellä, kuin Lohjallakin – mutta tältä puuttuu kättä ja jalkaa. Vaikuttava puhe loppui 18,22. Kyynel silmäkulmassa. Täydellistä kuvaa epätäydellinen.
Vaatimaton lahjamme meni Kirkon Ulkomaanavulle Nepaliin. Olikohan se pyyteetön hyväteko, almu vai ane? Onko roposella sentinvertaa merkitystä? Pakko kai luottaa ihmisen hyvyyteen ja Jumalan viisauteen.
Ehtoollisen jakopisteitä tupsahteli ainakin 4. Lähes kaikki kuitenkin jonottivat öylättinsä Tapiolta. Ehkä sitä on jokin keräilyharvinaisuus, kun on saanut lähtötilaisuudessa öylätin piispalta. Muut jakoparit lähinnä jakoivat toisilleen.
Sitten seurasi ohjelmanumero jota en osannut odottaa. Piispa riisui virkansa ulkoisia tunnuksia. Pari naista kantoi kuorikaavun ehtooliskaareen kuin vainajan. Hitaan arvokkaasti. Vielä viimeinen oikaisuliike.
Jälleen tuo ajatus… Piispa on kuollut, eläköön arkkipiispa. Hiljainen harras tunnelma. Vahvaa, vaikuttavaa symboliikkaa.
Loppukulkue ja siirtyminen seurakuntatalolle. Piispa ei siirtynyt. Hän jäi roikkumaan.
Kakkua mansikoilla. Vahvaa kahvia. Hauskoja puheita ja laulua.
Kaupunginjohtajakin sai yleisön nauramaan, vaikka hillitysti. Kirkkoherrojen edustaja kertoi että kun Tapio tuli Espooseen töihin niin lakeuksilta tuli kirjeitä että ollaan heitiltä viety hyvä mies. Hänen mukaansa he ei aio lähettää sellaista postia Turkuun. Tapio saa siirtää piispanistuimen Espooseen. Kysyn vaan jotta, miksei Lohjalle?
Se bussi joka lähtee Turusta, se on onnibussi. Se joka lähtee Tampereelta Turkuun, on kuulemma epäonnibussi.
Poislähtiessä päästiin kättelemään herrasväkeä ja vaihtamaan pari sanaa. Tapio aloitti: ”No, mitäs Harri?”. Minulla ei ollut sopivaa vaihtaria, vaan punastuin suurta tyytyväisyyttä hehkuen.
Hänen korkeutensa muisti minut nimeltä. Minut – miehen joka kohtasi piispan. Hetkinen, evankelista on kirjailija joka kulki vapahtajan kanssa. Mikäs minä sitten olen? Työkaveri, jonka nimen muisti piispa.
Siunausta retkelle täll puol jokke. Kun ette enää muista näitä tapahtumia, niin minä voin kirjoittaa tämän blogin uudestaan ja se on silloin paljon mielikuvituksellisempi. ”Ja tapahtui niinä päivinä että…
Valmistujaiset,,, Lakkiaiset,,, Hiippajaiset, sunnuntaina 3.6.2018 TV1 klo 10 ja uusinta maanantaina 11.05.
