Siunattu sunnuntai sai suntio Sojannon Sammattiin

Työnantaja kysyi josko minä voisin käväistä työkeikan Sammatissa. Olin tietysti heti valmis.
 

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, sunnuntai aamuna 29.4.2018. Pientä jännitystäkin tunsin.
Tämä on sillä lailla erityinen kirkko, että meille se edustaa Herran huonetta, mutta monille se on Elias Lönrothin paikka. Ja miksei olisi? Ukko ehti eläessään moniin mainittaviin saavutuksiin. Pakkohan sitä on hehkuttaa. Ja täällä se kaikki historia on osattu säilyttää, vaikka nykyaikainen toimivuus on otettu siihen rinnalle.
Tiesin pärjääväni, sillä työkavereikseni tulisi hyväntahtoisia iloisia ihmisiä.
Kahdeksan ja yhdeksän välisen ajan aamusta olin varannut siihen että laitan kaikki valmiiksi. Aika riitti sillä kirkko ei ole kovin iso ja kaikki tarpeellinen oli hyvin saatavilla.
 

Minulle jäi hivenen aikaa tutustua itse kirkkoon.
Ennen puhuttiin että Luskalan kylän nummella, lähellä Kalle Enkvistin torppaa, olisi ollut ensimmäinen kirkollinen rakennus. Entäs Myllykylän ja Niemenkylän rajoilla, Lönnrot opiston mäki: Kirkkoahde. Sitten Enäjärven rannalla tuo Jusalan talon Ursulan aikaansaama kirkko… Kuka näistä tietää? Tarinat kuitenkin kertovat että halu ja tahto päästä kirkkoon oli täälläkin kova. Ainakin Karjalohjan kirkkoherra Eric Lencqvist mainitsee pitäjänkertomuksessaan 1775, että Sammatti oli kappeliseurakunta 1460. Olipa totta tai ei ja olipa nykyinen kirkko jossa olen sitten neljäs tai viides, niin lieneekö tuolla suurta merkitystä?
Viinipuun oksat tuottivat Sammatissa hedelmää, aivan kuten pappi tänään kirkossa evankeliumia luki. Siinä yhdessä vertauksessahan Jeesus kertoi että jotkut tulivat kuninkaan pellolle töihin aikaisin ja toiset vasta myöhemmin – mutta palkka oli sama.
Leskivaimo Nyman ja muonamies Ståhl kertoivat 1915, että kun kirkkoa tehtiin Niemenkylässä, nykyiseen kirkkoon vievän ja Karjalohjalle vievien teiden risteykseen, niin yöllä se aina luhistui. Laitettiin sitten Pousun kaksoishärät vetämään kivireessä peruskiveä ja tähän ne sitten olivat pysähtyneet.
Jumalan valitsema on siis tämä kirkonpaikka. Sammattilaiset rakensivat kirkon ainakin 1665-66, se lieni noin 5×9 m ja taas 1754 alettiin rakentamaan, aivan viereen. Huolella tehtiin ja hyvin on vaalittu. Vääjäämättä tulee kunnioittava olo.

Rakennusmestarina toimi Michel Jöransson, joka saattoi olla Kiikalasta. Ulkomitat ovat: pituus 16,65m leveys 10,15m korkeus harjalle 13m tasakertaan 4,75m kivijalan päältä. Kummallakin sivuseinällä 5,80m leveän sivu-ulokkeen pituus sakastin puolella5,30m ja vastakkaisella puolella 4,80m. Sisäkorkeus 7m.
1805 Myytiin kirkon katto Henrik Mårtenson Oinolle. Ikkuna suudennettiin kolmanneksen yläosastaan  vasta 1819, lukutaidon lisäännyttyä. Tapulia korjattiin 1831. Rakennusmestari Talpo oli Nummelta.
 

Pystylaudoitus tehtiin vasta 1833, Pusulasta ostetuilla Antiaisten sahan lautatavaralla. 1879 Jolloin Lönnroth antoi suuren summan rahaa kirkon kunnostukseen ja niin poistettiin ikkuna alttarin kohdalta ja laitettiin uudet molemmin puolin. Sisäseinät rapattiin. Kansakoulunopettaja Magnus Nevalainen teki mm saarnatuolin.

Tapuli (6,25 x 6 m) 15m korkeana on 1763 rakentanut Erik Stenström.

No, niin. Nyt päästäänkin kirkon vaiheissa siihen tärkeimpään. Lönrothiin. Alttariseinällä oli harmaa risti ja sen yläpuolelle auringon säteen muotoiset pisteet. Kun ”professori”, kuten Elias Lönnrotia Sammatissa yleisesti kutsuttiin, toimi saarnanlukijana 1860-luvulla saattoi häntä painaa alttaritaulun puuttuminen. 1879 Kuoli 18 vuotias Tekla Natalia, Lönnrotin nuorin tytär, niin päätti isä lahjoittaa alttaritaulun. Lönnrotin puoliso Maria Piponius kuoli 1868, vanhin tytär Maria Ulrika 1874. Elina Sofia kuoli 1876. Professorin pikkuserkku nikkarimestari K.K.Sylvander, lupasi sitten lahjaksi tehdä kultakehykset ja ympäripilarit. Itse taulu on professori, Pietarin taideakatemian akateemikko Adolf von Beckerin työtä.

Sylvander asetti alttaritaulun paikalleen 1883.

Pitää muistaa että Sammattilaiset joutuivat osallistumaan myös 1847 tehdyn Karjalohjan kirkon rakentamiskuluihin. Kun tätä vastustettiin lakkautettiin kappalaisen virka ja samalla kappelioikeudet (1859). Kirkossa pidettäisiin jumalanpalveluksia vain joka kolmas sunnuntai sekä joulu-, pääsiäis- ja helluntaipäivisin. Lönroth anoi senaatilta lupaa että kirkossa voitaisiin lukea saarna ja kuulutukset, myös muina pyhinä. Lönrothille ei sanottu ei ja niin hän ja isännät saarnasivat vuoroissa. Kappelioikeudet palautettiin 1871.

Kirkko on täynnä vanhoja julistuksia ja jopa Lönrothin hautajaisten ohjelma on päätynyt alttariseinälle. Tunnen ylpeyttä ollessani täällä tänään.
 

Avasin nuo vanhat ukset. Ulkona ropisi pienoinen sade.
Alttarikynttilät täydensivät tunnelman ja pian kirkkoon saapui kanttori Pertti Haapalainen. Hän vähän availi ääntään ja soitteli kauniita säveliä.
Kynttilöitä sytyttäessäni saapui hallituksen varapuheenjohtaja väärtiksi ja pian myös tuttu pastorikin saapui paikalle.
Joitain ihmisiäkin alkoi löytää istuimensa. Muutoman olin nähnyt vain pari päivää aiemmin Pusulan kirkossa, eläkeliiton tapahtumassa.
Ystävällisiä kasvoja.
Oli helpottunut olo. Minä tulen selviämään tästä. Nyt vaan tarkkana koko ajan. Virsitaulukin pitää kääntää kesken kaiken. Jokainen pienikin eroavuus omaan työrytmiin voi kostautua.
Saarna. Yllättävän pitkä, 16 minuuttia, mutta hyvä aihe jota oli helppo seurata. Olisin kuunellut pitempääkin, mutta huomasin useamman henkilön vilkuilevan kellojaan.
Kolehdin keruukin onnistui. Kukaan ei tarvitse apua ehtooliselle pääsyyn, mutta minun oli vaikea olla tuollaisessa polviasennossa. Yllättävää. Hyvät on polvet näillä ihmisillä.
Kun tilaisuus päättyi 11,07 olimme saaneet kuulla kaunista soitantoa, upeaa laulua ja Raamatun sanaa. Kenelläkään ei ollut kiire poistua. Oli vain hyvä olla.

Loppusoitto.
Kun ihmiset olivat lähteneet ja olimme huolehtineet kolehdit ja tiskit, oli aika sulkea paikat. Tämä oli tässä.
Kiitos ja näkemiin.

Sammatin kirkko on tiekirkko ja aivan loistava kohde katsastaa, samalla kerralla Paikkarin torpan ja Vaahterateatterin kanssa.

PS. Maria veistos olisi mielestäni parempi vaikka puun värisenä. Nyt kun se näyttää jotenkin aavemaiselta. Mitä mieltä sinä olet?