Työkavereitten kanssa virkistäytymässä 23.8.2017

Tämä on kuvakirjani sinulle, suoraan täältä kammiostani. Ole hyvä.
Meille sattui virkistäytymiskohde ja -päivä sopimaan todella hyvin. Minulla oli ollut juuri vapaapäivät ja tämä on pehmein laskeutuminen työhön, minkä voi kuvitella. Lisäksi paikka, no – se sattui olemaan naapurissa.

Aamun tapaaminen kello 9. Lindkullan nuorisotalolla. En tiedä miksi se on Lindin kullan niminen, mutta kappalaisen maatila se on ollut. Koska normaalisti herään kello 5 ja lähden kello 6 töihin, niin olin hyvissä ajoin paikalla nytkin.
Kun muut työkaverit ehtivät paikalle (noin 70), lähdettiin kävellen Tytyrin elämyskaivokseen.

Tästä rakennuksesta haimme kypärät ja oppaat ja sitten kohti vasemmalla näkyvää taloa. Se on Koneen hissilaboratorio.
 

Tässä ryhmäni opas kertoo, että täällä hissi kulkee 350 metriä. Tämä hissi pystyy ylittämään tuon 17 metriä sekunnissa vauhdin, mutta ihmiset alkaa silloin pyörtyillä. Me matkustimme noin 6 metriä sekunnissa. 
Alhaalla meitä odotti mammutti. Opas kertoi että pohjalta on löydetty mammuttaja – tai siis ei tämän kaivoksen pohjalta, vaan Pohjalta (ruotsiksi Pojo) eli entinen kunta joka nykyään on Raaseporia. Opas ei kertonut että sieltä löytyi jo 1896 mammutin kylkiluu, mutta senhän me jo kaikki tiesimme. Kuten opas arvioi, kyllä täällä Lohjallakin mammutteja on varmasti käyskennellyt – ellei ne olleet allerkisiä tolle kalkille. Ei ole jälkiä dinosauruksista eikä apinaihmisistä – no, toi Lebanderin Väiski, mutta sitä ei saa sanoa.

Tämä mammutti on siis vain värivaloilla luotu kuva. Miten minusta alkaa taas tuntumaan että joku virtsaa katsantoelimeen. Ylhäälläkin olleet kalkkikivipaadet on tuotu Paraisilta asti. Taisitte luulla että ne on vaan nostettu maanpinnalle. 

Tässä on kohta johon ennen kipattiin junanvaunusta tavaraa murskattavaksi. Murske meni ylös liukuhihnojen ja jonkinlaisen hissin avulla ja siellä naiset saivat sitä lajitella. Opas kertoi ettei naisilla ollut ennen 90 lukua asiaa tänne alas. Opas kertoo että nykyään on kaksi naismainaria. Miten tuo sitten määritellään, ainakin kullankaivuussa on naisia jokaisessa työmuodossa mukana – lehtitietojen mukaan.
Tässä me käännyimme ympäri ja lähdimme kiertämään päinvastaiseen suuntaan kuin muut ryhmät.
Kohtasimme vanhan hissin. Se on tuo leveä vaunu tuossa keskellä ja vieressä portaat joita pitkin muistan poistuneeni täältä, elokuussa 2016.

Saavuimme valtavaan luolaan, jonka opas kertoi olevan kaivoksen kylmin paikka, plussaa 6 astetta. Luulin nähneeni linnun, mutta ne olivatkin lepakoita. Aloimme häätää niitä soittamalla vuorenpeikko-biisiä. Vuorenkuninkaan luolassa on Edvard Griegin 1874 tekemä sävellys.
Tähän en saa liitettyä videota, joten laitetaan se näin:

https://www.facebook.com/harri.sojanto/videos/vb.1346176230/10213871687650120/?type=2&theater

 

Tuolla ”vastarannalla, kuvan yläreunassa oleva tumma aukko, sinne on matkaa 100 metriä ja alaspäin 70 metriä. Opas kertoi että alhaalla on huomioliiveihin puettu nukke, mutta en minä sellaista nähnyt. Ehkä se on mennyt piiloon. Maan alle.
 

Ehkä se aukko näkyy tuossa paremmin.
Sitten katsottiin… Alexander Reichsteinin teon Muodonmuutoksia. Sellaisia teräslangasta väännettyjä olioita ja kovaäänisistä johdettua erikoista ”älämölöä”, josta kiitämme äänitaiteilija Petri Laaksoa. Osa teoksista oli vähän pelottavia. Lapsen kasvu käsiteltynä hyönteisten avulla.
 

Emme jääneet ihmettelemään vaikka meille oli ihan rau… teräslangasta väännetty vaan matka jatkui. Siinä oli kaksi ukkoa poraamassa, muotinukkeja, joista toinen yht äkkiä lähtikin kävelemään. Vähän säväytti.
 

Ja sitten saavuttiin ajokaluston luokse.

 

Jaahas, hieman tutumpi kuljettaja
 

Kurkattiin saliinkin
 

Tänne on tulossa jotain ohjelmaa. Ainakin Kai Antero Lehtinen, Jussi Ontero ja Anna Rimpinen tulevat kohta harjoittelemaan Meidän aikaa. Ensi-ilta kuukauden päästä (22.9)
 

Vanha ilmakompura siellä yhä oli.
Päästiin kokemaan Mustan valon hohde, joka on Keimo Valkosen ja Sammatin vapaan kyläkoulun oppilaiden akryylilanka ja matematiikka tilataidetyö.
 

Vielä dubbereitten luokse ja hakulla kiveä särkemään.

Minä siis olen, täydellä palkallani, Tytyrin kaivoksessa louhinut itse omakätisesti.

Olihan siellä Karpon suunittelema neppisrata ja hiekkalaatikko josta saa etsiä aarteita ja toivomuskaivo. Tytyrin Tyyraa, sen paremmin kuin Kaivoksen Kallea tuskin nähtiin.

Me koettiin ylösnousemus ja lähdettiin paluumatkalle kohti makkaraa. Mutta eikös meitä patistettu heti lisää kävelemään. Etittiin QR-koodeja ja seikkailtiin valokuvakartan mukaan.

Ja seikkailun jälkeen
 

Tosin vähän jäi kaivelemaan, etten ottanut kotoa maitoa mukaan, tai edes mehua.