Tervehdys!

Pitkään ajattelin, että enhän minä mitään raskauspäiväkirjaa tarvitse. Tai äitiyspäiväkirjaa. Ei minun tarvitse ajatuksiani mihinkään purkaa; tässähän tämä elämä etenee mullistavasta muutoksesta huolimatta. Toisin kävi. Tuli sittenkin tunne, että haluan kirjoittaa ajatukseni johonkin, jäsennellä päässä myllertäviä mietteitä ja mahdollisesti palata aiempiin pohdintoihini uudelleen. Päiväkirjani on pölyttynyt pöytälaatikossa jo vuosia, joten mitäpä sitä muutakaan ihminen nykyaikana keksisi kuin blogin.

Olen 30-vuotias ensimmäistä lastaan odottava naikkonen. Mieheni on minua pari vuotta vanhempi. Olemme pitäneet yhtä jo 12 vuoden ajan, mutta vasta nyt aika tuntui olevan kypsä perheen perustamiselle. Ehkäisy jätettiin pois viime helmikuussa, ja jo huhtikuussa – jopa hieman yllättäen – raskaustestiin piirtyivät ne paljonpuhuvat kaksi punaista viivaa. Tällä hetkellä eletään raskausviikkoa 29+1 ja vauvan laskettu aika on 3.1. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut huomattavasti järkevämpää aloittaa blogi jo alkuraskaudessa, mutta ehkäpä palailen sopivina hetkinä myös niihin ensimmäisten viikkojen fiiliksiin.

Kaikki on tähän mennessä mennyt melko mukavasti. Pahoinvointi jäi vähäiseksi. Kipuja ei ole juurikaan ollut. Vauva on voinut hyvin eikä minusta ole kuoriutunut mitään hormonihirviötä (tai en ainakaan tunnusta). Olen jaksanut olla töissä ja jopa innostua työstäni raskaudesta huolimatta. Nyt kuitenkin huomaan, että ajatusten painopiste alkaa siirtyä yhä enemmän vauvaan ja tulevaan elämänmuutokseen. Työnteko alkaa maistua jo vähän puulta ja huomaan, että pesänrakennusvietti nostaa päätään. Onneksi äitiysloma on enää muutaman viikon päässä, ja väliin mahtuu monenlaista ohjelmaa. Enköhän siis kestä. 🙂

Vertaistukea ja kommentteja saa antaa, kysymyksiä saa esittää ja elämää saa ihmetellä täällä seurassani. Tervetuloa! 🙂