Ensimmäinen viikko kotona

Vauva-arki on imaissut mukaansa toden teolla. Beibin ensimmäinen kokonainen viikko kotona sujui pääosin oikein hyvin ja leppoisasti, kun isikin oli kotona ja saatoimme jakaa vauvanhoitovastuuta. Välillä tosin melkein väänsimme kättä siitä, kumpi saa pidellä ja sylitellä vauvaa, kun se on niin mahottoman ihana.

Ensimmäiset päivät sujuivat hyvin. Beibi nukkui yöllä kaksi pidempää pätkää ja heräsi välissä syömään ja tuijottelemaan maailmaa. Muutenkin huomasimme Beibin olevan varsin rauhallinen ja kiltti tapaus: isompia itkujakaan ei tarvinnut päästää kuin ehkä pari kertaa. Hermostuessaankin Beibi lähinnä ärisee ja vinkuu. Kerran oli levottomampi ilta, mutta sen jälkeen tyyppi veti sikeitä melkein kuusi tuntia putkeen. Käyhän sellainen valvominen voimille. Huomasimme myös, että vauvaoppaiden totuuden ”vauvat kakkaavat kymmenen kertaa päivässä tai kerran kymmenessä päivässä” suhteen meidän arpamme osui tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Joka ikisessä vaipassa on kakka (ja jos ei ole, se turautetaan hoitopöydälle). Onneksi ruokamäärät ovat vielä sen verran pieniä, että mitään vaipanräjäytyshommia ei ole tullut vastaan. Elättelen toiveita, että pyllypyykin määrä on vähenemään päin.

Ennätin jo kehumaan monille, kuinka kiltti vauva meillä on: kyllähän tällaisen kanssa pärjää, kun se antaa yölläkin nukkua niin hyvin. No, kuten arvata saattaa, asiat muuttuvat. Mies palasi tänään töihin ja Beibi päätti järjestää vanhemmilleen vähän ohjelmaa. Liekö mahavaivoja vai sylin kaipuuta vai jotain ihan muuta (äititutkani ei ole vielä ihan valmis), mutta nyt meillä on valvottu. Ensin koko eilisilta kolmesta kymmeneen. Sen jälkeen tyyppi onneksi nukahti, ja ehdin jo haaveilla samanlaisista voimienkeräystalkoista kuin edellisellä kerralla. No ei. Kolmen tunnin unien jälkeen herättiin taas (itsehän olin tietysti nukkunut vasta reilun tunnin), valvottiin reilu tunti ja nukuttiin puoli viiteen. Sen jälkeen alkoikin rumba, jonka koreografia menee suunnilleen tissille – syliin – eri asentoon syliin – tissille – sänkyyn – syliin – tissille – vaipanvaihto – syliin – tissille – sänkyyn jne. Isi yritti nukkua ennen töihin lähtöä; me valvottiin. Isi teki lähtöä töihin; me valvottiin. Isi oli ollut töissä jo monta tuntia, kun me vieläkin valvottiin. Lopulta Beibi nukahti vatsani päälle enkä uskaltanut juurikaan liikahtaa, sillä reppana säpsähteli vähän väliä, ja olisi luultavasti herännyt, ellei olisi ollut sylissäni. Siinä se nukkui melkein kaksi tuntia ja minä haaveilin nälissäni aamupalasta (olihan kello vasta yksi).

Olemme miehen kanssa hieman ymmällämme, mitä rauhalliselle vauvallemme on tapahtunut, mutta onneksi google on armelias ja tietää kertoa, että tuo on ihan normaalia. Ilmeisesti kaikkia vauvoja alkaa itkettää, kun kahden viikon merkkipaalu lähestyy. Äsken sain Beibin rauhoittumaan omaan sänkyynsä ilman tissille nukuttamista. Nyt istun paniikissa olohuoneessa ja kuulostelen, herääkö se taas.

Tulispa iskä jo kotiin.