Elämä on mukavaa, on on!
Tämä viikko alkaa seuraavanlaisella yhtälöllä: Äiti venyttää nukkumaanmenoaan sunnuntai-iltana puolilleöin + Beibi vääntää unissaan kahdet mammuttikakat + Beibi päättää herätä virkeänä uuteen päivään jo kuuden jälkeen. Ja nyt tietysti sitten väsyttää (milloin oikeasti opin, että kannattaa mennä nukkumaan vauvan kanssa yhtä aikaa?!?). Yleensä Beibi jää aamusyötön jälkeen vielä viereeni nukkumaan, mutta tänään herra oli harvinaisen pirteä eikä millään malttanut enää nukahtaa. Koska negatiivisuus vain lisää väsymystä, asetun vastarintaan ja keskityn löytämään tästä hetkestä, päivästä ja viikosta pelkästään hyviä asioita.
Beibi on oikeasti ihan helppo vauva. Hän nukkuu yleensä hyvin (kunhan hänet ensin saa nukahtamaan), ei itke hirveästi vaan hymyilee ja juttelee paljon, viihtyy ajoittain myös itsekseen esim. leikkimatolla ja on ennen kaikkea terve. Ja tietysti ihan mahdottoman suloinen.
Saan nukkua enemmän kuin monet muut äidit. Ja tästä olen suunnattoman kiitollinen. Kun Beibi nukahtaa yöunille, hän nukkuu yleensä heti noin viisi tuntia putkeen, joskus pidempäänkin. Aamua kohden unipätkät lyhenevät ja uni on kevyempää. Joskus riittää yksi yösyöttö ja joskus syödään kahdesti, mutta ei useammin. Jos olen onnekas (ja maltan mennä ajoissa nukkumaan), saatan itsekin saada jopa kuusi tuntia unta yhtäjaksoisesti, minkä jälkeen päivän jaksaa loistavasti. Viime viikolla olin jo niin sanotusti hätää kärsimässä, kun Beibi nukkui parina yönä lähes kahdeksan tuntia, mikä tarkoitti tietysti myös sitä, että tuona aikana hän ei syönyt. Ja minä tunsin sen nahoissani varsin konkreettisesti, kun heräsin kivikovien tissieni kanssa.
Imetys sujuu hyvin. Palaan imetysaiheeseen vielä tuonnempana, mutta ilokseni voin todeta, että Beibi saa riittävästi ruokaa ja kasvaa rintamaidolla hyvin. Heti syntymänsä jälkeen sairaalassa Beibi sai kahdesti pienen määrän lisämaitoa (ensimmäinen tuli tarpeeseen, toisesta en ole niin varma), mutta sen jälkeen lisämaitoa tai korviketta ei ole tarvinnut antaa. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, joten olen vilpittömästi onnellinen, että pystyn imettämään ja Beibi pystyy syömään ja kaikki on siltä osin hyvin.
Meillä on suklaata. Varauduimme virpojiin, mutta kukaan ei käynyt. Nyt meillä onkin positiivinen ongelma: kuinka tuhota suklaavarannot. Huoli pois, meikä hoitaa!
Kirppistely. Täällä järjestettiin viikonloppuna isohko kirppistapahtuma, ja löysin sieltä Beibille kassillisen kevät- ja kesävaatteita kolmellakympillä. Olen myös hyödyntänyt ahkerasti fb:n kirppisryhmien tarjontaa. Joku voisi tulla muistuttamaan minua, että Beibillä on jo aika paljon vaatteita… 😀
Isillä on lyhyt työviikko. Koska pääsiäinen. Vaikka viikot menevät aina tosi nopeasti ilman mitään ylimääräisiä pyhiäkin, olen mieheni puolesta iloinen, että hän saa pari ekstravapaata töistä ja saa olla enemmän meidän kanssamme.
Viikonloppuna lähdetään reissuun. Beibin ensimmäinen pidempi reissu suuntautuu ukin luo Etelä-Savoon. Saamme jo torstaina luoksemme Beibin kummitädin eli minun siskoni, ja perjantaina matkustamme yhdessä ”ukkilaan”. Perillä odottaa vielä pari tätiä ja yksi eno sekä varamummo, joten säpinää (ja hoitajia) varmasti riittää. Olen iloinen, että perheeni pääsee tapaamaan Beibiä välimatkasta huolimatta. Isäni on ihanan tohkeissaan lapsenlapsestaan ja varmasti toivoisi pääsevänsä tapaamaan häntä useamminkin. Haaveilen ihan vähän myös päiväunista niin, että joku hoitaa vauvaa sillä aikaa. ;)
Mikä tekee sinun elämästäsi mukavaa juuri nyt?