Energinen keskiraskaus ja muita myyttejä
Kun tieto raskaudestani levisi, aloin kuulla yhä enemmän asiantuntevia kommentteja siitä, miten raskaudet yleensä etenevät ja mitä asioita kohta voisin odottaa tapahtuvaksi. Kertoessani väsymyksestä minulle nyökyteltiin ymmärtäväisesti ja todettiin, että kyllä se kohta helpottaa. ”Sitten on virtaa kuin pienessä kylässä!” Se paljon puhuttu energinen keskiraskaus oli kuulemma aivan kulman takana. Eipä ole näkynyt. Joo, jaksoin kyllä olla töissä ihan hienosti ja tehdä kotitöitä ja elää elämää suurin piirtein entiseen tahtiin, mutta ei minulle kyllä mitään lisäenergiaa mistään tupsahtanut. Iltaisin väsytti edelleen ihan hirveästi, ja olohuoneen sohvaan jää varmaan jo kohta pysyvä kuoppa kaikesta makoilusta (hemoglobiini on erinomaiseksi todettu, joten sitäkään en voi syyttää, damn). Olen sentään vähän jaksanut raivata kaappeja, heitellä tavaraa pois ja tehdä tilaa Beibin tavaroille, mutta sekin johtuu mielestäni enemmän piinallisen voimakkaasta pesänrakennusvietistä kuin ylimääräisestä energiasta. Nyt mennään jo viimeisellä kolmanneksella, eikä energiataso ole missään vaiheessa muuttunut mitenkään radikaalisti. Paitsi edelleen sinne väsymyksen suuntaan. Myth: busted.
Toinen asia, josta raskauden yhteydessä jaksetaan jauhaa, ovat ne ihan kummalliset mieliteot. Tässäkään asiassa en voi ilmoittautua, sillä minulla ei ole ollut mitään erityisiä mielitekoja koko raskauden aikana (suklaata ei lasketa). Ainoa asia, joka on edes etäisesti muistuttanut sellaista, on se että tomaatit eri muodoissa ovat maistuneet aivan erityisen hyviltä. Tuoreita tomaatteja, tomaattikeittoa, ketsuppia… Mutta kyllä meillä edelleen tomaatit säilyvät kaapissa ihan normaaliin tapaan, eikä kertaakaan ole tarvinnut lähteä illalla/yöllä kauppaan vain siksi, että tekee niin hirveästi mieli tomaatteja. Samaa ruokaa syön kuin ennenkin (niiden kirottujen rajoitusten puitteissa tietysti), enkä ole huomannut himoitsevani edes liituja, vaikka niitä työpaikallakin on vaikka kuinka paljon. Myth: busted.
”Odotapa vaan, kohta saat ravata vessassa jatkuvasti.” No tämä sitten tietenkin toteutui. En sentään juokse vessassa ihan tunnin välein, mutta paljon useammin kuin normaalisti kyllä. Tilanteeni ei myöskään ole yhtä paha kuin joiltakin olen kuullut, että kauppareissutkin pitää suunnitella sen mukaan, missä on asiakasvessa. Kaikkein ärsyttävintä on kuitenkin se, kun pitää herätä kesken makeimpien unien vessaan – ja parhaimmillaan useita kertoja yössä. Voisin avautua tässä enemmänkin aiheesta väsymys + unettomuus/nukahtamisvaikeudet + juuri nukahtamisen jälkeen herääminen vessahädän vuoksi, mutta en viitsi kiroilla. Myth: confirmed.
”Raskaana olevat naiset ovat hirveän kiukkuisia koko ajan.” Tätä en allekirjoita. Tietysti väsymys vaikuttaa jonkin verran myös mielialaan ja pinna on varmasti lyhentynyt, mutta olen kyllä ainakin omasta mielestäni suunnilleen yhtä hyväntuulinen kuin ennen raskautta. Osaan kiukutella, sen myönnän, mutta niin olen osannut ennenkin eikä raskaus ole siihen sen kummemmin vaikuttanut. Hormonit toki vaikuttavat jokaisella hiukan eri tavoin, enkä voi yleistää, ettei kukaan olisi raskauden takia kiukkuisempi kuin yleensä. Ihan vain tyytyväisenä hymisen, kun itse en siihen joukkoon kuulu. 😀 Myth: busted.
Mitä muita raskauteen liittyviä myyttejä olette kuulleet tai kohdanneet? Ovatko ne pitäneet teidän kohdallanne paikkansa vai olleet pelkkää höpöhöpöä?