Kesälomalla ukkilassa

Kesänvietto vei jälleen voiton kirjoittamisesta, ja nyt kokeillaan uutta lähestymistapaa: tätä tekstiä kirjoitan puhelimellani. (Huonosti) ennakoiva tekstinsyöttö ja pieni näyttö ovat kyllä miinuksia, mutta plussaa ovat suoraan puhelimelta löytyvät kuvat sekä tietokoneen ääreen asettumisen vaivalta säästyminen. Katsotaan, miten tämä onnistuu.

Olimme viime viikon Beibin kanssa reissussa ukkilassa. Reissu oli monella tapaa jännittävä ja täynnä ihmeteltävää: Beibi mm. matkusti ensimmäistä kertaa junalla, kävi ensimmäistä kertaa taidenäyttelyssä ja otti ensimmäistä kertaa kunnolla tuntumaa nurmikkoon. Samalla Beibi oli ensimmäistä kertaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen useamman päivän (ja yön) erossa isistä, sillä mies joutui jäämään kotipaikkakunnalle töihin.

Junamatkat sujuivat kerrassaan erinomaisesti. Meillä oli mukana pari erilaista kantovälinettä ja junamatkoille valikoitui se, jossa on eniten unihiekkaa. Luottoapulainen nukuttamiseen on Fidellan Fly Tai -neliöliina, jonka hankin vasta vähän aikaa sitten mutta joka jo muutamilla käyttökerroilla osoitti olevansa nukutuspuuhissa lyömätön. Beibi nukkui kummallakin matkalla liinassa reilun tunnin, ja muun ajan lirkutteli tytöille – mikä Beibin tapauksessa tarkoittaa sitä, että päristellään niin että sylki lentää. Noh, kukin tyylillään. 😀

Omalla pihallamme ulkoilu on vähän ikävää, kun ampiaisia pörrää ympärillä hirveästi eikä varjoon pääse kovin helposti. Ukki oli super ja viritteli pihalleen ison aurinkovarjon, jonka alle mahduimme hyvin pötköttelemään ja ihmettelemään. Toki Beibillä oli uv-haalari, hattu ja (vauvoille sopivaa, ekokosmetiikan puolelta löydettyä) aurinkovoidettakin, mutta suora altistus auringonpaisteelle ei liene kuitenkaan hyvä noin pienelle.

Olin etukäteen suunnitellut ja intoillut, kuinka saan reissumme aikana nukkua ja levätä, kun on niin paljon hoitajia ja sylittelijöitä. Eihän homma tietenkään ollut niin yksinkertainen. Menimme ukkilaan sunnuntaina, ja keskiviikkoon asti Beibi itki joka ainoa kerta, kun oli a) jonkun muun kuin minun sylissä ja b) lattialla/sitterissä/missä tahansa niin, että minä en ollut näköpiirissä. Sitten meininki alkoi hieman helpottaa, ja ukkikin (ja kaikki tädit ym.) pääsi leikkimään Beibin kanssa.

Reissun parhaita juttuja olivat tietysti hyvä ruoka ja se, että aika usein sai istahtaa valmiiseen pöytään. Kestovaipat peseytyivät ja kuivuivat ukkilassa ihan yhtä helposti kuin kotona, ja vierastamisesta huolimatta vaunuja työntelemään kelpasivat muutkin kuin äiti. Sain siis niitä kaipaamiani lepohetkiäkin. Vähän ehkä jo odotan, milloin päästään seuraavan kerran ukkilareissulle. :)