Aamukampa harvenee

Äitiysloman alkuun on enää pari hassua viikkoa. Kaikki tämä tuntui toooooosi kaukaiselta joskus keväällä ja kesällä, ja vielä alkusyksystäkin mietin, että tässähän on vielä mahtavasti aikaa. Työviikot ovat kuitenkin kummasti huvenneet ja siinä sivussa raskausviikot karttuneet, melkeinpä huomaamatta. Vaikka olenkin viime viikkoina innolla laskenut viikkoja ja aamuja, on olo toisaalta vähän haikea. Tosiasia kuitenkin on, että olen poissa töistä ihan oikeasti aika pitkään (vaikka aikomus onkin palata töihin mahdollisesti jo vuoden 2017 alusta).

Äitiyslomani alkaa ns. viimeisenä mahdollisena hetkenä eli 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa (joka on siis 3.1.), mutta silti melko aikaisin. Syynä ovat tietysti kaikki joulukuulle ja vuodenvaihteeseen sijoittuvat juhlapyhät, jotka siirtävät äitiysloman alkua aikaisemmaksi. Tavallaan kyllä harmittaa, että minun on pakko jäädä pois töistä näin aikaisin. Mieluummin olisin töissä vielä vähän pidempään, jos olo on hyvä,  ja venyttäisin äitiyslomaa sitten sieltä loppupäästä.

Ennen äitiysloman alkua on läjäpäin töitä tehtävänä, ja toivon että pystyn noudattamaan alkusyksystä tekemääni suunnitelmaa olla töissä ilman saikkupäiviä ihan loppuun asti. Vaikka viime päivinä vatsanseutu on ilmoitellut itsestään aiempaa napakammin ja olo on ollut välillä aika hutera, ajatus sairaslomasta tai jopa ihan pakkolevosta tuntuu hirveältä. Ennakoitua aikaisempi töistä pois jääminen saisi omat töihin liittyvät aikatauluni ja suunnitelmani sekaisin, mikä olisi minun kaltaiselleni suunnittelua ja etukäteen valmistautumista rakastavalle ihmiselle lähinnä stressaavaa. Jos vielä joutuisin makaamaan kotona niin, että en saisi tehdä mitään, tulisin varmaan hulluksi. Kaikki sympatiani niille odottaville äideille, jotka syystä tai toisesta joutuvat makaamaan joko kotona tai sairaalassa viikkotolkulla jo kauan ennen laskettua aikaa.

Toisaalta äitiysloman alkaminen on ihan huippujuttu, sillä ajatukset pyörivät yhä enemmän ja enemmän vauvassa ja kaikessa siihen liittyvässä. Toisin sanoen en ehkä ole enää se skarpein tai motivoitunein työntekijä, vaikka tykkäänkin työstäni tosi paljon. Viime aikoina olen törmännyt hieman liian monesti asioihin, joita en ole muistanut, jaksanut tai ehtinyt tehdä (tarkennus viimeiseen: en ole ehtinyt, koska silloin kun muistin, oli kiire ja sitten kun ei ollut enää kiire, asia oli jo unohtunut…jep). Viimeiset viikot olisi hyvä viettää kiireettömästi ja niin, että olisi aikaa valmistautua henkisesti vauvan tuloon. Ehtisi pääkoppakin kunnolla mukaan kaikkeen tähän myllerrykseen. Meillä on myös ihan käytännön tasolla valmistautuminen aika pahasti kesken, sillä muutamme kolmen viikon päästä ja loput hankinnat on tarkoitus tehdä vasta sen jälkeen. Niin että olisi tässä tavallaan jo muutakin mietittävää kuin työt.

Mitä sitten aion äitiyslomalla (ennen vauvan syntymää) tehdä? Tätä miettiessäni aina ensimmäiseksi iskee paniikki: miten mulla kuluu aika?!? Sitten tajuan, että suoritettavien asioiden lista on ehkä vähän liiankin pitkä. Aion järjestellä uutta kotia kuntoon, valmistella vauvalle kaiken tarpeellisen (ja vähän tarpeetontakin), pestä pikkuruisia vaatteita ja niin sanotusti asettua taloksi ihan rauhassa. Aion saada avoimen yliopiston opintojani eteenpäin. Aion leipoa ja tehdä ruokaa pakastimeen tulevaisuutta silmällä pitäen. Tietysti aion myös löhötä sohvalla, katsoa tyhmiä parhaita ohjelmia telkkarista, lukea kirjoja ja olla vaan. Ja toivoa, että vauva malttaa odotella ensi vuoden puolelle ennen kuin haluaa katselemaan maailmaa mahan ulkopuolelle.

Millaisia vinkkejä teillä on heittää äitiysloman ajankuluksi? Mitä kannattaa tehdä ennen vauvan syntymää ja mitä ehtii myöhemminkin? Ja mitä ruokaa sinne pakkaseen kannattaisi oikein kokkailla?