Äitiyslomakiireitä ja uusi koti
Välttämätön tauko on pidetty ja on aika palata blogin pariin. Viime viikko meni muuttoa valmistellessa, tavaroita pakatessa ja käytännön asioita hoitaessa. Tällä viikolla olen keskittynyt järjestelemään uutta kotia asuttavaan kuntoon ja sain läppärin viriteltyä käyttökuntoon vasta eilen, joten en ole päässyt istahtamaan Lilyn ääreen tässä välissä lainkaan. Mutta täällä ollaan taas!
Uusi koti on ihana. Löysimme aikaisempaa isomman, rauhallisemman ja nätimmän vuokra-asunnon muutaman kilometrin päässä vanhasta kodista. Kunnanraja tuli ylitettyä, mutta työmatka (sekä miehen että myöhemmin myös minun) on autolla vain kymmenen minuutin luokkaa. Nyt meillä on makuuhuone, johon mahtuu vaivatta myös vauvan sänky. Meillä on myös tilava keittiö, iso vaatehuone ja viihtyisä olohuone. Lisäksi asunnossa on toinenkin makuuhuone, joka vielä toistaiseksi on yhdistetty työ-, vauvanhoito- ja datailuhuone. Myöhemmin siitä muodostunee lapsen oma valtakunta.
Virallinen äitiyslomani alkoi viime torstaina, joten tähän saakka äitiyslomapäivät ovat kuluneet melko tiiviisti muuttolaatikoiden ja jätesäkkien seurassa. Tavaroiden järjestely on ihan parasta lääkettä pesänrakennusviettiin, ja nyt sitä järjesteltävää onneksi riittää. Tässä vaiheessa ollaan toki jo reilusti voiton puolella, mutta kaikki vauvaa varten hankitut tavarat ovat vielä läjässä makkarin nurkassa. Mies lupasi onneksi viikonloppuna kasata pinnasängyn ja viritellä pyykkikoneen käyttökuntoon. Sitten pääsen viimein hurahtamaan vauva-asioihin ihan kunnolla!
Näihin muutamiin äitiyslomapäiviin mahtuu toki muutakin. Viime viikolla kävimme tutustumassa synnärillä ja tänään on vuorossa äitiyspolikäynti otsikolla synnytyksen suunnittelu. Hui! Kerron noista reissuista lisää ihan omissa postauksissaan, mutta pakko kai se on alkaa uskoa, että kohta tapahtuu. Tänään on viikkoja kasassa jo 35+4. Juuri eilen sanoin miehelle, että tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että kohta pitäisi jo lähteä synnyttämään: en ole henkisesti vielä ollenkaan valmis. Toivottavasti Beibi pysyttelee vatsan suojissa vielä muutaman viikon, jotta äidin pääkoppa ehtii mukaan tähän kaikkeen.
Tänään ehkä kuullaan, mikä on kropan tilanne tulevaa synnytystä ajatellen. Vaikka en viikonlopun muutossa tietenkään kantanut mitään tavaroita, puuhasteltavaa riitti siitä huolimatta. Pakkaaminen, purkaminen ja siivoaminen kumarteluineen ja kyykistelyineen ottivat kuitenkin sen verran kropan päälle, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin (ilmeisesti) ensimmäiseen kipeämpään supistukseen. Näistä yksittäisistä supistuksista ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, ja niinpä minäkin jatkoin kramppien hellitettyä tyytyväisenä unia.
Tänään päässäni pyörii erityisesti yksi kysymys: Millä keinoilla synnytykseen valmistautuminen onnistuisi parhaiten?