Kirppishaukka lastenvaateviidakossa
Olen aina pitänyt kirpputoreista. Siitä, kun voi kierrellessään törmätä asioihin, joita ei edes tiennyt tarvitsevansa. Kun löytää jotain, mitä on jo pitkään tiennyt tarvitsevansa. Kun voi saada tarvitsemansa asian edullisesti ja samalla tukea kierrätystä itselle mieluisalla tavalla. Ja tietysti siinä sivussa vähän ihmetellä ja naureskella, mitä kaikkea kirppiksillä voidaankaan myydä.
Jotkut tykkäävät pukea vauvansa priimakuntoisiin, uusiin merkkivaatteisiin. Olen jäsenenä muutamalla merkkivaatteiden facebook-kirppiksellä, mutta tähän asti olen tyytynyt vain seurailemaan meininkiä sivusta. Monet äidit näyttävät kuluttavan ihan hillittömiä rahasummia ostellessaan lapsilleen vaatteita ns. luksusmerkeiltä. Ja sitten niitä vaatteita myydään eteenpäin jopa täysin käyttämättöminä, kun lapsi onkin jo kasvanut niistä ulos. Minusta tuntuu jotenkin järjettömältä ostaa kallis merkkivaate vauvalle, joka ei vielä itse ymmärrä vaatteidensa päälle mitään. Paitsi ehkä sen, jos vaate tuntuu epämukavalta päällä. Toisaalta en kyllä itsekään ole mikään (luksus)merkkivaatteiden käyttäjä, joten ehkä sen vuoksi en ymmärrä sitä lastenvaatteidenkaan osalta. Suurin osa Beibin vaatteista on kirppislöytöjä; olen tainnut hankkia hänelle yhden vaatekappaleen uutena ja normaalihintaan, ja lisäksi muutaman vaatteen uutena alesta. Ja nämäkin siis ihan perus Lindexiltä tai vastaavasta.
Mies ei ole yleensä juurikaan perustanut meikäläisen intoilusta, mutta kun viime viikonloppuna aloin puhua, että voisin käväistä kirppiksellä, mies yllättäen ehdotti että lähdetään yhdessä. Niin me sitten lähdimme koko perheen voimin eräälle paikalliselle kirppikselle. Yksin kirppistellessäni käyn vähintään kahdessa paikassa samalla reissulla, mutta näin miesväen mukana ollessa tyydyin vain yhteen. Mies kulki Beibin kanssa ja minä itsekseni, jotta sain rauhassa keräillä kaiken tarpeelliseksi kokemani mukaani. Beibi kasvaa sellaista vauhtia, että seuraavaan vaatekokoon piti löytää hieman täydennystä. (On muuten jännä, että minulla ei oikeastaan tee edes mieli etsiä itselleni mitään, vaan keskityn lähes täysin Beibin vaate- ja tarviketarpeisiin.)
Saalis oli mielestäni melko loistava:
Mukaamme lähti 6 bodya, 3 yöhaalaria, yhdet potkuhousut ja kahdet housut sekä vuoden 2014 äitiyspakkauksessa ollut kestovaippa imuineen (meillä erittäin toimivaksi havaittu) ja Eemelin kootut metkut -kirja. Rakastan Astrid Lindgrenin kirjoja ja aion (tai aiomme) lukea Beibille paljon. Aion myös parhaani mukaan opettaa Beibinkin tykkäämään Lindgenin tarinoista. Siksi olen aina silloin tällöin hankkinut näitä kirjoja omaksi – tavallisten lastenkirjojen osalta aiomme mahdollisimman paljon hyödyntää paikallisen kirjaston palveluita.
Ja se loppusumma? 18 euroa. Siis kahdeksantoista euroa. Samalla hinnalla saisin kaupasta uutena korkeintaan kaksi bodya. Mies kertoi jälkeenpäin hiukan säikähtäneensä, kun saavuin kassalle kantamusteni kanssa ja miettineensä, kuinka älyttömän paljon nuo tulevat maksamaan. Hänkin oli yllättynyt, miten paljon tavaraa tuolla summalla sai, ja luulenpa että saan jatkossa kirppistelylleni entistä enemmän tukea myös siltä suunnalta. Laadultaan nuo ostamani vaatteet eivät paljon uudelle häviä, ja tämä on yksi syy, miksi vauvanvaatteita on helppo ostaa käytettynä: niiden käyttöikä on niin lyhyt, että normaalikäytössä ne eivät ehdi mennä miksikään ennen kuin jäävät pieniksi. Ja toisaalta, kun vaate on edullisesti käytettynä ostettu, ei harmita ihan hirveästi, vaikka se ei ehtisi montaakaan kertaa päälle ennen kuin on liian pieni.
Meinasin vielä jaaritella tähän loppuun kirppistavaroiden hinnoittelusta, mutta enpä sittenkään taida. Totean vain lyhyesti, että käytetty on aina käytetty eikä siitä pitäisi pyytää uuden hintaa – ihan sama kuinka rakas se vaate tai tavara on myyjälleen joskus ollut.
Onko täällä muita kirppistelijöitä? Onko teillä ns. luottokirppiksiä? Ja mitkä ovat teidän kaikkien aikojen parhaat löytönne?