Kokemuksia kestoilun alkumetreiltä

Suunnittelin jo raskausaikana kokeilevani kestovaippoja Beibin kanssa, jos vaan olosuhteet sen sallivat. Minulla ei ollut etukäteen kovinkaan paljon tietoa aiheesta, mutta onneksi tuttava- ja kaveripiiristä löytyy kaksi kestovaippagurua, joiden avulla alkuun pääseminen ei ollut ollenkaan hankalaa. Heiltä olen saanut paitsi läjän tietoa ja hyviä neuvoja, myös ihan konkreettista apua vaippojen muodossa. Toinen teki minulle ihan oman aloituspakkauksen ja toiselta sain lainaan heidän vauvalleen pieneksi jääneitä vaippoja. Itse asiassa uusi lainasatsi on tulossa samalta tyypiltä lähitulevaisuudessa, kun Beibi kasvaa näistä nykyisistä ulos (ja Beibiä sopivasti pari kuukautta edellä kasvaa myös se pikkuihminen, jonka vaippoja olemme saaneet lainata).

Ihan alkuajat elimme turvallisesti kertakäyttövaippoja käyttäen, mutta Beibin ollessa hieman alle kaksiviikkoinen uskaltauduin kokeilemaan kestoja ekan kerran. Alkuvaihe meni ihmetellessä ja kummastellessa erilaisia vaippoja ja epäillessä kunkin kombon imukykyä, mutta pikkuhiljaa Beibin pyllylle ja äidin hermoille sopivat vaipat alkoivat löytyä. Huteja tuli nähtyä ja aika usein Beibillä oli vaatteet märkinä, kun kokeilussa ollut vaippa ei ollutkaan ihan nappivalinta. Mutta löytyi myös hittejä, joiden toimivuus yllätti minutkin ihan kokonaan. Nyt olemme jo muutaman viikon ajan käyttäneet kestoja päivällä ja kertiksiä yöllä, mutta tekisi kyllä mieli kokeilla kestoja yöaikaankin. Kunhan pääsen ensin vielä hieman paremmin jyvälle imuista ja siitä, millä yhdistelmällä lähdetään yökäyttöä yrittämään.

Meidän käytössämme parhaiksi ovat tähän mennessä osoittautuneet sisävaippa+kuori-yhdistelmät. Vaikka taskuvaippojen ja näissä kuvissakin näkyvien AIO-vaippojen kanssa pääsee parhaiten leikkimään erilaisilla kuoseilla, niiden aika on meillä vasta myöhemmin. Vielä toistaiseksi Beibi on niin laiheliini rimpulajalka, että lähes vaippa kuin vaippa falskaa lahkeesta. Siksi vuotosuojallinen kuorivaippa on meillä aika ehdoton. Jotkut käyttävät kuoren tilalla villahousuja, mutta jostain syystä en ole vielä niitä kokeillut, vaikka villiksiäkin olisi valmiiksi jemmassa.

Miten se vaippahuolto sitten sujuu? Usein kuulee sanottavan, että kestoilu ei ole vaihtoehto, koska siinä on niin paljon hommaa. Tätä väitettä en valitettavasti pysty allekirjoittamaan. Puhtaat vaipat odottavat hoitopöydän vieressä käyttöönottoa. Alun harjoittelun jälkeen kestovaipan kietaisee vauvan päälle yhtä nopeasti kuin kertiksenkin. Likaisen vaipan käsittely ei sekään vie mitenkään tuhottomasti aikaa: Beibin vaipoissa on riisipaperi nappaamassa pahimmat maitokakat itseensä niin, että itse vaippa säästyy pahimmilta kakkakatastrofeilta ja siten pesukin on helpompaa (riisipaperi tosin menee roskiin, joten ihan täysin ilman jätettä emme selviä). Vaipanvaihdon jälkeen kannan likaisen vaipan pyykkihuoneessamme olevaan ämpäriin odottamaan pesua. Joskus pissavaippa saattaa unohtua joksikin aikaa hoitopöydän viereen, mutta näin pienellä pissakaan ei haise niin paljon, että voitaisiin puhua hajusaasteesta. Jos vaipassa on kakkatahroja, heitän päälle sappisaippuaa ja hankaan vaippaa hiukan ennen ämpäriin heittämistä, mutta en ala tekemään mitään kunnon pesua. Vaippapyykkiä pesen noin kolmen päivän välein, samalla kertaa vauvan vaatteiden, harsojen ja muiden 60 asteessa pestävien tekstiilien kanssa. Heleppoa ku heinänteko.

Tiedostan täysin, että kestoilun alkutaival on ollut minulle ja meille erityisen helppo juuri siksi, että olen saanut niin paljon apua jo ennen Beibin syntymää. Oma osuutensa on kuitenkin sillä, että olen jaksanut aktiivisesti etsiä tietoa ja kokeilla. Olisinhan voinut myös lannistua ja luovuttaa, jättää saamani vaipat hoitopöydän alle piiloon ja teeskennellä, ettei niitä ole. Olen edelleen melkoinen noviisi mitä kestoiluun tulee, mutta pikkuhiljaa opin enemmän ja enemmän. Vähitellen olen hankkinut ihan omia kestovaippoja, lähinnä sellaisia kokoja, jotka kestävät käytössä hieman pidempään. Vähitellen uskaltaudun myös kokeilemaan uusia vaippatyyppejä ja -yhdistelmiä. Seuraava innostava vaihe koittaa pian, kun aloitamme Beibin kanssa eräässä kestovaippoja kokeilevassa testiryhmässä, mutta siitä lisää tuonnempana. Sisäinen ekoilijani on kuitenkin hämmästyttävän tohkeissaan siitä, kuinka vähän vaippajätettä tällä osakestoilullakin tulee. Meillä on pikkuruinen vaipparoskis, jonka tyhjennän korkeintaan kahdesti viikossa. Harmi, ettemme asu omakotitalossa – silloin jätteen määrästä olisi selkeästi myös rahallista etua. Täytyy siis vain tyytyä paukuttelemaan henkisiä ekohenkseleitäni ja nauttimaan siitä, että ulkoroskikselle ei tarvitse raahautua edes joka toinen päivä.