Kotiäitiyden alkeet: ruuanlaitto
Näin kolme päivää ennen joulua on hyvä aloittaa äitiysloman tehtävälistallakin mainittu ruuanlaitto. Aamulla mies lähti töihin ja minä hyppäsin kyytiin, otin mieheltä auton ja ajoin Prismaan mukanani kaksi paperilappua täynnä jouluruokiin ja -leivonnaisiin ja jemmaruokiin tarvittavia aineksia. Vaikka joulu on jo ovella, puoli yhdeksän aikaan aamulla oli vielä mukavan väljää kulkea ympäri kauppaa kärryjen ja mahan kanssa. Minä ja mummot siellä vain suhailimme menemään.
Kauppareissun saldo: kolme kassillista ruokaa ja herkkuja (no daa, joulu!). Onneksi sain kärrättyä ostokset ihan auton viereen ja kotona ajettua auton ulko-oven eteen, joten hirveästi ei tarvinnut kanniskella mitään. Nyt on kaapit täynnä ja joulu saa tulla (paitsi että pari pikkureissua joudutaan vielä tekemään: kalat ja muut hankitaan vasta aatonaattona). Koska olemme miehen kanssa kaksin kotona jouluna, saamme tehdä ruokalistasta juuri sellaisen kuin haluamme – ja arvatkaa vaan kuinka nautin tästä! Ei ällöttäviä perunalaatikoita tai sienisalaatteja tai tylsiä keitettyä perunoita, vaan pelkkää lanttu- ja porkkanalaatikkoa (minulle), rosollia (minulle), paahtopaistia (miehelle), graavilohta (miehelle, koska raskaus), coleslaw, yrtti-valkosipulilohkoperunoita ja muita meidän herkkuruokia. Ja tietysti paljon suklaata.
Tämän päivän teemana ei kuitenkaan ole ollut jouluruokien valmistelu vaan varautuminen. Koska vauvan kanssa ei välttämättä ehdi tai huvita kokkailla ihan joka päivä eikä valmisruokiin turvautuminenkaan liiemmin houkuta, varaudun nälkään (joka kuulemma äitejäkin saattaa joskus vaivata) hiukan etukäteen kokkailemalla pakastimeen jemmaan helppoa ja hyvää evästä. Pinaattilettuja, makaronilaatikkoa, tonnikala- ja jauhelihakastikkeita… Jamie Oliver muuten esitteli kerran ohjelmassaan kätsyn vinkin: kastikkeet kannattaa pakastaa itselle sopivina annoksina minigrip-pusseissa, joista ne on helppo heittää pannulle. Pussit vievät myös tosi vähän tilaa pakastimesta verrattuna rasioihin. Vähän nestettä perään ja pastaa tms. kaveriksi, niin säästyy aikaa ja on silti hyvää.
Itseni ruokkimisen lisäksi aion varautua myös kyläilijöihin. Olettaa saattaa, että joku sukulainen tai tuttava eksyy vauvaa katsomaan jossain vaiheessa. Ja koska olisi moukkamaista odottaa, että kyläilijät tuovat pullaa mukanaan (vaikka salaa toki sitä toivonkin), niin on varmaan hyvä jos pakastimessa on jotain vierasvaraa. Siksi tulevien päivien ohjelmassa on sekä suolaisten että makeiden leivonnaisten värkkäämistä. Vähän jännittää, koska minä en ole ikinä ollut mikään jauhopeukalo: leivon oikeasti ehkä kolme kertaa vuodessa. Mutta kai minussakin piilee joku äitigeeni, joka tsemppaa leipomaan ja kokkaamaan. Se on varmaan se sama geeni, joka saa minut silittämään vauvan vaatteita, vaikka muuten en koskaan silitä mitään. Olen kuitenkin tosi hyvä lukemaan ja noudattamaan ohjeita lähes orjallisesti, joten luulen että tästä tulee vielä ihan hyvä juttu.