Lastenvalvojalla

Koska olemme miehen kanssa tällainen susipari, Beibillä on toistaiseksi vain yksi virallinen vanhempi, minä. Jotta miehestä saadaan isä ja lapselle kaksi vanhempaa, meidän piti käydä paikallisen lastenvalvojan juttusilla. Käynnin tarkoituksena oli siis isyyden tunnustaminen ja yhteishuoltajuudesta sopiminen. Vuoden alussa voimaan tulleen lain mukaan isyyden tunnustaminen onnistuu nykyään neuvolassa jo ennen lapsen syntymää. Meillekin oli se käynti varattuna, mutta kuinka ollakaan, Beibi päätti syntyä juuri sinä päivänä. Näin ollen meidän piti mennä ns. vanhan kaavan mukaan. Olin kuullut juttuja piinaavista kysymyksistä, joihin tuollaisella käynnillä mahdollisesti joutuu vastaamaan, ja miehen kanssa hieman naureskelimme etukäteen, että onkohan tämä nyt ihan varma juttu – olemmehan olleet yhdessä vasta rapiat 12 vuotta.

Todellisuudessa keikka oli todella helppo. Jo puhelimessa aikaa varatessani annoin miehen henkilötiedot lastenvalvojalle, ja hän oli tehnyt meille paperit valmiiksi. Nainen selitti lyhyesti, mitä isyyden vahvistaminen ja yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaa (mm. lapsen perintöoikeus molempiin vanhempiin, mahdollisuus saada isän sukunimi, kummankin vanhemman oikeus saada viranomaisilta lasta koskevia tietoja jne.), laitoimme nimet muutamiin papereihin ja se oli siinä. Aikaa meni noin vartti, eikä yhtään kiusallista kysymystä tullut. Beibikin käyttäytyi esimerkillisesti koko toimituksen ajan. Lastenvalvoja harmitteli lopussa, että työn mukavin ja ihanin osuus jää pois, kun isyysasiat siirtyvät neuvolan hoidettaviksi – muuten työhön kuuluu lähinnä ikäviä asioita, kuten eroihin liittyviä huoltajuusselvittelyitä.

Vaikka isyyden tunnustaminen olisi ehkä näennäisesti ollut helpompaa neuvolassa muiden käyntien yhteydessä, tässä vanhassa systeemissä on se hyvä puoli, että se on nopeampi. Me saamme isyyden vahvistuksen luultavasti jo ensi viikolla (nämä asiat ovat maistraateissa kuulemma tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä ja ne on otettava käsittelyyn parissa päivässä), ilman ns. perumisaikaa. Neuvolan kautta tehtävissä tunnustamisissa paperityöt hoidetaan ennen lapsen syntymää, mutta syntymästä alkaa vielä 30 päivän jakso, jonka aikana isyyden voi perua eikä isyyttä vahvisteta ennen kuin tuo aika on kulunut. Käytännössä suurta eroa ei kuitenkaan taida olla: Beibi on suunnilleen kuukauden ikäinen, kun isyys vahvistetaan.

Nyt, kun virallinen osuus on hoidettu ja Beibillä on kohta lupa ottaa isänsä sukunimi, voimme alkaa suunnitella ristiäisiä. Kuulumme miehen kanssa kumpikin kirkkoon ja Beibikin kastetaan, vaikka mitään aktiivisia seurakunnan jäseniä emme olekaan. Helmikuun lopussa Beibi saa nimen – toivottavasti. Tällä hetkellä suurin dilemma on nimittäin se, mistä saadaan kaksi ev.lut. seurakuntaan kuuluvaa, konfirmoitua henkilöä kummeiksi. Ja mielellään tietysti sellaisia henkilöitä, jotka ovat meille jollakin tavalla läheisiä. Lähipiirissä on yhä enemmän kirkosta eronneita tai johonkin muuhun seurakuntaan kuuluvia ihmisiä, jotka eivät siis meidän seurakuntamme silmissä kelpaa kummeiksi. Tällä hetkellä meillä on tiedossa yksi varma kummi. Toista joudutaan hieman miettimään, mutta eiköhän tämäkin tilanne ratkea lopulta jollakin tavalla.

 

Millaisiin kysymyksiin te olette törmänneet lastenvalvojalla asioidessanne? Onko joltakin joskus kysytty jotain hämmentävää vai ovatko ne jutut pelkkää legendaa?

Perhe Lapset Vanhemmuus