Onko tämä sitä laatuaikaa?

Beibi rauhoittui (yö)unilleen jo puoli yhdeksän aikaan. Tämä on hyvin harvinaista – jopa poikkeuksellista – sillä yleensä meillä on iltaisin kitinäkonsertti, joka kestää helposti yhteentoista saakka. Olin melkein häkeltynyt, kun tyyppi simahti niin aikaisin (ja niin helposti!). Mitäs nyt, kun iltaa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon?

Vastoin kaikkia klassisia ohjeita me emme miehen kanssa suinkaan menneet nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Vaikka Beibi onkin huipputyyppi ja parasta, mitä meille on tapahtunut, vauva-arjessa on vähän liian helppo unohtaa itsensä. Ja se ei taida tehdä kovin hyvää kenellekään. Vietimme siis miehen kanssa aikaa ihan itseksemme, yhdessä erikseen, jos niin voi sanoa. Mies laittoi soimaan uutta Olavi Uusivirtaa (loistosettiä jälleen kerran) ja surffailimme kumpikin omilla koneillamme samalla musiikkia kuunnellen. Tuli sellainen olo, että tarvittaisiin vain viinilasi käteen ja olisimme jossain ajassa ennen Beibiä – ihan niin kuin ennen vanhaan.

Aina virkistymiseen ei tarvita unta.

https://youtube.com/watch?v=pOT8545HDtk%3Flist%3DPLCNyolbLu_zo6A2k6rUHV1361sEGJ3cMS