Kirppishaukka lastenvaateviidakossa

Olen aina pitänyt kirpputoreista. Siitä, kun voi kierrellessään törmätä asioihin, joita ei edes tiennyt tarvitsevansa. Kun löytää jotain, mitä on jo pitkään tiennyt tarvitsevansa. Kun voi saada tarvitsemansa asian edullisesti ja samalla tukea kierrätystä itselle mieluisalla tavalla. Ja tietysti siinä sivussa vähän ihmetellä ja naureskella, mitä kaikkea kirppiksillä voidaankaan myydä.

Jotkut tykkäävät pukea vauvansa priimakuntoisiin, uusiin merkkivaatteisiin. Olen jäsenenä muutamalla merkkivaatteiden facebook-kirppiksellä, mutta tähän asti olen tyytynyt vain seurailemaan meininkiä sivusta. Monet äidit näyttävät kuluttavan ihan hillittömiä rahasummia ostellessaan lapsilleen vaatteita ns. luksusmerkeiltä. Ja sitten niitä vaatteita myydään eteenpäin jopa täysin käyttämättöminä, kun lapsi onkin jo kasvanut niistä ulos. Minusta tuntuu jotenkin järjettömältä ostaa kallis merkkivaate vauvalle, joka ei vielä itse ymmärrä vaatteidensa päälle mitään. Paitsi ehkä sen, jos vaate tuntuu epämukavalta päällä. Toisaalta en kyllä itsekään ole mikään (luksus)merkkivaatteiden käyttäjä, joten ehkä sen vuoksi en ymmärrä sitä lastenvaatteidenkaan osalta. Suurin osa Beibin vaatteista on kirppislöytöjä; olen tainnut hankkia hänelle yhden vaatekappaleen uutena ja normaalihintaan, ja lisäksi muutaman vaatteen uutena alesta. Ja nämäkin siis ihan perus Lindexiltä tai vastaavasta.

Mies ei ole yleensä juurikaan perustanut meikäläisen intoilusta, mutta kun viime viikonloppuna aloin puhua, että voisin käväistä kirppiksellä, mies yllättäen ehdotti että lähdetään yhdessä. Niin me sitten lähdimme koko perheen voimin eräälle paikalliselle kirppikselle. Yksin kirppistellessäni käyn vähintään kahdessa paikassa samalla reissulla, mutta näin miesväen mukana ollessa tyydyin vain yhteen. Mies kulki Beibin kanssa ja minä itsekseni, jotta sain rauhassa keräillä kaiken tarpeelliseksi kokemani mukaani. Beibi kasvaa sellaista vauhtia, että seuraavaan vaatekokoon piti löytää hieman täydennystä. (On muuten jännä, että minulla ei oikeastaan tee edes mieli etsiä itselleni mitään, vaan keskityn lähes täysin Beibin vaate- ja tarviketarpeisiin.)

Saalis oli mielestäni melko loistava:

2016-03-07_15.51.55.jpg

Mukaamme lähti 6 bodya, 3 yöhaalaria, yhdet potkuhousut ja kahdet housut sekä vuoden 2014 äitiyspakkauksessa ollut kestovaippa imuineen (meillä erittäin toimivaksi havaittu) ja Eemelin kootut metkut -kirja. Rakastan Astrid Lindgrenin kirjoja ja aion (tai aiomme) lukea Beibille paljon. Aion myös parhaani mukaan opettaa Beibinkin tykkäämään Lindgenin tarinoista. Siksi olen aina silloin tällöin hankkinut näitä kirjoja omaksi – tavallisten lastenkirjojen osalta aiomme mahdollisimman paljon hyödyntää paikallisen kirjaston palveluita.

Ja se loppusumma? 18 euroa. Siis kahdeksantoista euroa. Samalla hinnalla saisin kaupasta uutena korkeintaan kaksi bodya. Mies kertoi jälkeenpäin hiukan säikähtäneensä, kun saavuin kassalle kantamusteni kanssa ja miettineensä, kuinka älyttömän paljon nuo tulevat maksamaan. Hänkin oli yllättynyt, miten paljon tavaraa tuolla summalla sai, ja luulenpa että saan jatkossa kirppistelylleni entistä enemmän tukea myös siltä suunnalta. Laadultaan nuo ostamani vaatteet eivät paljon uudelle häviä, ja tämä on yksi syy, miksi vauvanvaatteita on helppo ostaa käytettynä: niiden käyttöikä on niin lyhyt, että normaalikäytössä ne eivät ehdi mennä miksikään ennen kuin jäävät pieniksi. Ja toisaalta, kun vaate on edullisesti käytettynä ostettu, ei harmita ihan hirveästi, vaikka se ei ehtisi montaakaan kertaa päälle ennen kuin on liian pieni.

Meinasin vielä jaaritella tähän loppuun kirppistavaroiden hinnoittelusta, mutta enpä sittenkään taida. Totean vain lyhyesti, että käytetty on aina käytetty eikä siitä pitäisi pyytää uuden hintaa – ihan sama kuinka rakas se vaate tai tavara on myyjälleen joskus ollut.

 

Onko täällä muita kirppistelijöitä? Onko teillä ns. luottokirppiksiä? Ja mitkä ovat teidän kaikkien aikojen parhaat löytönne?

Puheenaiheet Lasten tyyli Vanhemmuus Ajattelin tänään

Nukutuskikkojen top 5

Vaikka Beibi on melko helppo vauva (ei koliikkia, ei pahempia mahavaivoja tai iho-oireita, nukkuu yöt hyvin jne.), on yksi asia, joka ei suju ihan hirveän helposti, ja se on nukahtaminen. Tarkemmin sanottuna päivällä nukahtaminen; yöunille pojan saa varsin helposti tainnutettua tissillä. Olen ehkä ihan vähän kateellinen niille äideille, jotka vain vievät vauvan sänkyyn, ja hän nukahtaa hetkessä ihan itsekseen ilman mitään nukuttamista. Beibi on selvästi perinyt minun herkkäunisuuteni.

Aika monta keinoa (myös se, että antaa vauvan nukahtaa itsekseen – ei onnistunut) on tullut testattua. Osa toimii, osa ei. Beibi ei välttämättä nukahda, vaikka olisi jo ihan loputtoman väsynyt. Ihan sydäntä särkee toisinaan, kun pikkumies on niin väsynyt, että vain itkee, mutta ei millään pysty rauhoittumaan niin, että nukahtaisi. Ja joskus kun Beibi rauhoittuu ja on melkein nukahtanut, hän saattaa havahtua hereille ja kikkarumba alkaa alusta. Viime aikoina meininki on vähän helpottanut, mutta varsinkin jossain 2-6 viikon iässä meillä oli täällä kotona välillä melkoinen nukutussirkus.

Aika opettaa, ja mekin olemme löytäneet muutaman varman tai lähes varman keinon, joilla Beibin saa nukahtamaan. Kas tässä, nukutuskikkojen top 5:

5. Paketointi. Ennen Beibin syntymää ostin paikalliselta fb-kirppikseltä 2014 äitiyspakkauksessa tulleen Finlaysonin Aappa-kuvioidun makuupussin. Lähinnä siksi, koska se on niin söpö. Varsinaista käyttötarkoitusta en vielä silloin keksinyt (oma äp-makuupussimme on koko ajan vaunuissa), mutta sen lisäksi, että vauvan on mukava makoilla lattialla auki levitetyn makuupussin päällä, se sopii myös nukutuspaketin tekoon. Vauva pussiin (ja ehkä tutti suuhun), pussi syliin ja tallustelua ympäri asuntoa. Tarkennuksena sanottakoon vielä, että Beibin pitää olla kokonaan pussin sisällä eikä hän saa nähdä edes kantajansa kasvoja – muuten ei pysty rauhoittumaan. Lauleskelua tai juttelua ei tarvita, askelten kevyt keinunta riittää. Kun Beibi on nukahtanut, nostamme hänet pusseineen päivineen sänkyyn, johon hän yleensä sitten jää nukkumaan. Joskus hän havahtuu hereille, ja paketti on palautettava syliin.

4. Imuri. Tähän käy myös jokin muu tasainen ääni, mutta imuri on meillä ollut ihan ykkönen. Vauva sänkyyn (tarvittaessa taas se tutti suuhun) ja imuri viereiseen huoneeseen hurisemaan. Ilmeisesti tuollainen white noise -tyyppinen ääni auttaa vauvaa rauhoittumaan, kun ei ole liian hiljaista. Huomasimme tämän kikan käyttökelpoisuuden hieman vahingossa kerran, kun Beibi makoili sitterissään ja mies alkoi imuroida. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, kun vauva oli unessa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että imurikikkakaan ei aina toimi. Jos vauva on liian turhautunut tai itkeskelee, hänet pitää rauhoittaa ennen kuin imuri tehoaa. Ja koska aina ei jaksa kaivaa imuria esiin, apuun tulee nykyaika: olen ladannut puhelimeeni sovelluksen, joka soittaa erilaisia ”vauvanrauhoittamisääniä” imurin, ilmastoinnin ja auton hurinasta pelkkään kohinaan. Huono puoli tuon sovelluksen käytössä on se, ettei samaan aikaan voi käyttää puhelimen muita toimintoja: ääni katkeaa, jos kesken kaiken esimerkiksi avaa jonkin muun sovelluksen.

3. Tissi. Luonnollisesti. Tissi ravitsee ja rauhoittaa. Varsinkin, jos imetän Beibiä sängyssä makuuasennossa, hän nukahtaa tosi helposti. Liikaa häiriötekijöitä ei kuitenkaan saa samaan aikaan olla, ja siksi esimerkiksi illan viimeinen syöttö tapahtuu pimeässä huoneessa ilman jutustelua. Tississä on se hyvä puoli, että vaikka Beibi ei nukahtaisikaan, hän joka tapauksessa rauhoittuu lepäämään hetkeksi ja saa tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, eikä nukahtamisen vaikeus ehkä tunnu enää niin pahalta. Huonona puolena voidaan ehkä pitää sitä, ettei äiti pääse irrottautumaan tilanteesta esimerkiksi syödäkseen tai käydäkseen vessassa, mikä saattaa alkaa tuntua ongelmalta, kun napero on ollut tissi suussa toista tuntia.

2. Vaunut. Beibi on alusta asti nukahtanut vaunuihin hyvin. Välillä nukahtamisessa saattaa kestää joitakin minuutteja, mutta hyvin usein silmäluomet lupsahtelevat jo siinä vaiheessa, kun haalarin vetoketju menee kiinni. Yleensä Beibi nukahtaa viimeistään sillä hetkellä, kun vaunut lähtevät liikkeelle.Vaunuissa Beibi on myös nukkunut pisimmät päiväunensa, jopa yli neljä tuntia! Joskus olemme laittaneet hänet ulos nukkumaan vielä alkuillasta, jos päivällä ei ole tullut unta ja vauva näyttää kovin väsyneeltä mutta ei nukahda muuten. Sellaisia tilanteita ei onneksi ole tullut, että yöllä tai tosi aikaisin aamulla olisi pitänyt lähteä vaunujen kanssa ulos – iso hatunnosto niille vanhemmille, jotka jaksavat nukuttaa vauvansa yöunillekin niin.

1. Auto. Autoilimme paljon jo raskausaikanani, joten Beibi lienee tottunut auton kohinaan jo ennen syntymäänsä. Lisäksi luulen, että turvakaukalo pehmeine lämpöpusseineen luo turvallisen pesäkolon, johon voi nukahtaa. Beibi nukahtaa usein jo ennen kuin pääsemme autoon, mutta viimeistään auton hurahtaessa liikkeelle hän on unessa. Jos auto pysähtyy, hän saattaa herätä, mutta nukahtaa uudelleen heti kun lähdetään taas liikkeelle. Joskus olemme käyneet ajelulla ihan vain siksi, että saisimme Beibin unille – ja joka kerta se myös toimii. Vauvoja ei tietenkään saisi istuttaa turvakaukalossa liikaa tai liian pitkiä aikoja kerrallaan, mutta uskon ettei tuollaisesta puolen tunnin – tunnin ajelusta ole haittaa, kun sitä ei tapahdu edes joka päivä.

Ja vielä yksi kunniamaininta: työpaikan häly. Tämäkin on ilmeisesti sellainen äänimaisema, johon Beibi on tottunut jo kohdussa. Kävimme vierailulla työpaikallani pari viikkoa sitten kahtena eri päivänä, ja kummallakin kerralla Beibi oli tyytyväisimmillään (lähinnä nukkui kaikessa rauhassa) kollegojeni puheensorinaa ja muuta hälyä kuunnellessaan. Ja voin kertoa, ettei volyymitaso niissä tiloissa aina ole matalin mahdollinen. Uhkailinkin jo, että vien Beibin sinne kevään mittaan uudelleenkin, jos hän ei muuten nuku.

 

Millaisia nukutuskikkoja teillä on?

Perhe Lapset Vanhemmuus