Uusi testivaippamme

Mainitsin jokin aika sitten päässeeni mukaan kestovaippatestiryhmään (ah, suomen kieli ja yhdyssanat!). Kun Käsityöpuoti Pikkeliinan väki kyseli eräässä Facebook-ryhmässä vapaaehtoisia kestovaippojen testaajia, ilmoittauduin innolla mukaan. Tarkoituksena oli testata Pikkeliinan uusia tuotteita (itsehän olen niin noviisi, että koko Pikkeliina oli minulle täysin tuntematon pulju ennen tätä), mutta vielä ei kerrottu, mitä olisi luvassa. Pääsin mukaan testiryhmään, ja paketti odotti tänään postilaatikossa. Tämä on muuten äitiyspakkauksen kestovaipan lisäksi ensimmäinen meille kokonaan uutena saapunut kestovaippa. Näissä ei ole kenenkään kakkatahroja valmiina eikä kukaan ole ehtinyt löysyttää kuminauhoja tai rispaannuttaa tarroja – vähänkö siistiä!

2016-02-19_13.48.11.jpg

Paketista paljastui norsukuvioinen kolmenkoon taskuvaippa sekä mukavan paksun oloinen raidallinen taittoimu. Vaipan ulkopinta on kosteudenpitävää pul-kangasta ja sisällä näyttäisi olevan pehmeä bambujoustofrotee – materiaali, joka sattumoisin on ollut ihan ylivoimainen suosikki myös kaverilta lainassa olevissa vaipoissa. Se on pehmeää ja voisin kuvitella, että tuntuu aika mukavalta myös vauvan pyllyä vasten. Imumateriaalien suhteen vielä to-del-la aloittelija, mutta veikkaisin imussa olevan ainakin bambua. Paketissa tulleen ohjelappusen mukaan vaipan pitäisi säätöneppareidensa ansiosta ”kasvaa lapsen mukana” ja sopia pienestä vauvasta aina taaperoon saakka. Mikäli mainoslause siis pitää paikkansa, vaippa kulkee mukana vielä sittenkin kun Beibi opettelee kuivaksi. Jäämme odottamaan, toteutuuko lupaus.

2016-02-19_13.47.37.jpg

Vaipan toimivuudesta tai edes istuvuudesta en osaa vielä sanoa yhtään mitään, sillä vaippa imuineen lähti ensimmäiseksi pesuun (ns. käyttöönottopesu, joka vaipoille kannattaa aina tehdä). Toivon vaipan säätöjen riittävän myös Beibille, jonka kanssa ongelmaksi on monien vaippojen kohdalla muodostunut riittämättömistä säädöistä johtuva lahkeensuiden falskaaminen. Tällaisen kohtalon koki esimerkiksi äitiyspakkauksen Pilvi-vaippa ainakin vielä viikko sitten. Olen kuitenkin varovaisen optimistinen neppisäätöjen ja kuminauhojen toimivuuden suhteen, ovathan Beibin reisimakkaratkin kasvamaan päin. Ja jos näyttää siltä, ettei itse vaippaa saada vielä käyttöön, tuolle imulle on ihan varmasti tarvetta piankin – Beibin kaltaisen megapissaajan kanssa ei ihan mini-imuilla pärjää.

Vielä yksi aiheeseen sinänsä liittymätön asia kiinnitti huomioni: tuo kuosi. Ei kannata käsittää väärin, tykkään siitä kyllä. Norsukuosi on mukavan värikäs ja silti väreiltään sopivan (sukupuoli)neutraali, mutta myös ilmeisen paljon käytetty:

2016-02-19_16.04.18.jpg

Meillä on samaa kuosia ennestään sekä Muksujen taskuvaippojen että tuollaisten kestoliivinsuojien muodossa. Onkohan jossakin joku ehtymätön norsukuosisen pul-kankaan varasto, joka palvelee kaikkia kestoasioiden valmistajia? Tai sitten meillä Beibin kanssa on vain uskomaton norsukuosituuri. 😀 Eipä silti, mieluummin tämä kuosi kuin esimerkiksi hempeä kukkainen tai joku muu ihan vaalea. Tummahko kangas antaa nimittäin jonkin verran anteeksi myös mahdollisten tahrojen suhteen.

Tällaista uutuusfiilistelyä tähän iltaan; varsinaisiin käyttökokemuksiin palannen tuonnempana.

 

Mitä luulette: voiko yksi ja sama vaippa todella toimia ja palvella vauvasta taaperoon?

Puheenaiheet Lapset Lasten tyyli Vastuullisuus

Onko tämä sitä laatuaikaa?

Beibi rauhoittui (yö)unilleen jo puoli yhdeksän aikaan. Tämä on hyvin harvinaista – jopa poikkeuksellista – sillä yleensä meillä on iltaisin kitinäkonsertti, joka kestää helposti yhteentoista saakka. Olin melkein häkeltynyt, kun tyyppi simahti niin aikaisin (ja niin helposti!). Mitäs nyt, kun iltaa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon?

Vastoin kaikkia klassisia ohjeita me emme miehen kanssa suinkaan menneet nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Vaikka Beibi onkin huipputyyppi ja parasta, mitä meille on tapahtunut, vauva-arjessa on vähän liian helppo unohtaa itsensä. Ja se ei taida tehdä kovin hyvää kenellekään. Vietimme siis miehen kanssa aikaa ihan itseksemme, yhdessä erikseen, jos niin voi sanoa. Mies laittoi soimaan uutta Olavi Uusivirtaa (loistosettiä jälleen kerran) ja surffailimme kumpikin omilla koneillamme samalla musiikkia kuunnellen. Tuli sellainen olo, että tarvittaisiin vain viinilasi käteen ja olisimme jossain ajassa ennen Beibiä – ihan niin kuin ennen vanhaan.

Aina virkistymiseen ei tarvita unta.

https://youtube.com/watch?v=pOT8545HDtk%3Flist%3DPLCNyolbLu_zo6A2k6rUHV1361sEGJ3cMS

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Musiikki