Lapsen tulo tarkoittaa samalla myös sitä, että kotiin pitää roudata hirveän paljon tavaraa. Vaikka vauva itse on vielä kovin pieni, se tarvitsee kauheasti kaikkea – ainakin näin ensimmäistä kertaa näitä asioita miettivän ihmisen näkökulmasta. On turvakaukaloa, vaunuja (ja se ratasosakin vielä), sänkyä, hoitopöytää tai -tasoa, hoitotarvikkeita, vaatteita, vaippoja, pyyhkeitä, harsoja… Modernissa kulutusyhteiskunnassa kaikkea kyllä löytyy vähintään verkkokaupoista ja toki myös useampaa eri väriä/mallia/merkkiä, mutta jossain vaiheessa alkaa väkisinkin miettiä, onko kaikki ihan oikeasti tarpeellista. Miten ennen on pärjätty ilman vauvapesiä, Bumbo-sittereitä, leikkimattoja ja erityismuotoiltuja imetystyynyjä? Puhumattakaan siitä, että äitiys- tai vauva-etuliite tuntuu lisäävän tuotteeseen kuin tuotteeseen noin puolet lisää hintaa.
En ole mikään superekoilija, mutta en haluaisi kuormittaa ympäristöä (enkä lompakkoani) enempää kuin on pakko. Meillä lajitellaan jätteitä hieman tilanteen mukaan: uuden kodin taloyhtiössä ei esimerkiksi ole pahvinkeräysastiaa ollenkaan, mutta toistaiseksi olemme päätyneet kuljettamaan pahviroskat kauppareissun yhteydessä marketin kierrätyspisteeseen. Biojätteitä olemme lajitelleet aiemmin, mutta tällä hetkellä homma on jäissä niinkin typerän asian kuin kotoa puuttuvan kunnollisen biojäteastian vuoksi. Kirppiksillä olen tykännyt kulkea jo teinistä asti ja muutenkin suosin käytettyä, hyvää tavaraa hankintoja tehdessäni. Osa ympäristöystävällisistä valinnoistani ovat siis myös kustannuskysymyksiä, mutta ekoilu on hyvä bonus.
Lisäksi mukana on hyvinvointinäkökulma: miksi käyttää ylimääräisiä lisäaineita ja kemikaaleja, jos ilmankin pärjää? Ensimmäisiä alkuraskaudessa vastaan tulleita hyvinvointiin liittyviä asioita ruokavaliorajoitusten lisäksi olivat nimenomaan kemikaalit. Luin kauhulla juttuja, kuinka esimerkiksi hajuveden käyttö raskauden aikana voi aiheuttaa poikalapselle myöhemmin kiveskasvaimia tai lisääntymisvaikeuksia. Kynsilakan käytöstä luovuin jo alkuraskaudessa melkein kokonaan: raskaana ollessani olen lakannut kynteni ehkä kolme kertaa. Toisaalta kynteni ovat muutenkin olleet raskausaikana paremmassa kunnossa kuin koskaan, joten olen ihan mielelläni pitänyt ne luonnollisina. Kaikkia kemikaaleja en ole karsinut: meikkini ovat osittain ekoa, osittain markettikamaa, samoin shampoo. Vartalon kosteutukseen ja venyvän vatsanahan rasvaukseen käytän sekaisin kookosöljyä ja Dermosilin vartalovoidetta (tulos: ei vielä ainuttakaan raskausarpea vatsassa, liian usein rasvaamatta jääneissä pakaroissa pari pientä), mutta pahimmista tuoksupommeista olen luopunut (kookosöljyhän ei sellainen ole, se tuoksuu vain hyvälle). Hiuksiani en ole värjännyt muutenkaan pian neljään vuoteen, joten siltä osin muutoksia ei ole tarvinnut tehdä.
Millaisia ekovalintoja lapsen kanssa voi sitten tehdä? Ensimmäisenä tulee varmaan mieleen kestovaipat. Olen kestoilussa ihan aloittelija, mutta haluan kestoilla (tai ainakin aktiivisesti yrittää). Onnekseni tuttavapiiristäni löytyy pari kestoilugurua. Heiltä olen saanut paitsi hyviä neuvoja ja vinkkejä, myös ihan konkreettisesti vaippoja joko pilkkahintaan ostettuna tai lainaksi. Lisäksi ostin fb:n kestovaippakirppikseltä vaippapaketin ihan itse, joten vaippajemmoja alkaa olla sopivasti. Kestovaipat ovat minusta hirveän paljon hauskemman näköisiä kuin tavalliset kertakäyttövaipat, niissä on huomattavasti vähemmän myrkkyjä (varsinkin jos suosii tässäkin käytettyä) ja hyvällä tuurilla ne saa vielä myytyä käytön jälkeen eteenpäin. En kuitenkaan halua ottaa liikaa paineita kestoilun suhteen: ihan aluksi mennään varmaan kertisvaippojen avustuksella, kun vauvan kanssa on muutenkin kaikki niin uutta, outoa ja jännittävää. Voihan myös olla, että turhaudun tai väsyn kestoiluun piankin, mutta innostusta löytyy, joten olen valmis näkemään asian eteen hiukan vaivaa.
Ekovalintoihin lasken myös sen, että Beibin vaatteet on lähes poikkeuksetta hankittu joko kirppikseltä tai muuten käytettynä. Vaikka vauvoille tehdään nykyään aivan älyttömän ihania vaatteita, en näe paljonkaan järkeä siinä, että hankkisin koko vaatevaraston uutena kaupasta (ainakaan täydellä hinnalla). Vaatteiden käyttöikä on lyhyt, joten olen löytänyt kirppiksiltä todella hyväkuntoisia tai jopa käyttämättömiä vauvanvaatteita todella edullisesti. Voisin kirjoitella ummet ja lammet myös lasten ”luksusvaatteista” ja äitien shoppailuhimoista, mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan.
Kunhan lapsi vähän kasvaa ja alkaa syödä kiinteitä ruokia, kunnianhimoinen aikomukseni on tehdä soseet itse. Vaikka Suomessa myydään sinänsä laadukkaita vauvanruokia, lisäaineiden ja esimerkiksi lisätyn sokerin määrä hirvittää. Sen verran realisti kuitenkin olen, että tiedostan epäonnistumisen mahdollisuudet. En vielä tiedä, millainen ja kuinka vaativa vauva Beibi tulee olemaan, joten en halua enkä voi tehdä mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Olenkin ottanut sellaisen ”haluaisin yrittää toimia näin, mutta maailma ei kaadu, jos suunnitelma menee mönkään” -tyyppisen asenteen. Olen avoin vaihtoehdoille ja katson rauhassa, miten elämä asettuu vauvan saavuttua. Miksi muuten äideillä tuntuu niin helposti olevan jokin kumma, mustavalkoinen ehdottomuus vähän kaikkeen? Eikö luulisi, että se pieni ihminen väkisinkin opettaa joustamaan periaatteista edes joskus?
Vähän pitkä ja rönsyilevää ajatuksenjuoksua näköjään taas tänään, mutta ehkä se on näillä viikoilla (40+4) jo ihan ok. Mutta kysymykseni:
Onko täällä ekoilijoita tai vaikka kestoilijoita? Onko teillä muilla heittää jotain hyviä (eko)vinkkejä, mihin vauvan kanssa kannattaa varautua? Ja miten voin varmistaa, ettei minusta vahingossakaan tule kaikkitietävää paasaajaäitiä?
